Se ettei ymmärrä toisen ihmisen kokemaa liittyy usein siihen, ettei ymmärrä itseään. Jos toisen kertomasta kiusaantuu ja kieltäytyy kuuntelemasta, on hyvin todennäköisesti kysymys sellaisesta, minkä on torjunut omasta tietoisuudestaan. Kun siitä puhutaan, oma torjuttu kokemus uhkaa murtautua esiin, ja se aiheuttaa ahdistusta. Tietenkin on myös sellaista, josta ihminen ei ole kiinnostunut, koska hänen älynsä tai mielikuvituksensa ei yllä niin pitkälle. Sellaista kuunnellaan kuitenkin yleensä kohteliaan välinpitämättömästi. Jos haluun olla kuuntelematta liittyy selvää kiusaantuneisuutta, ihminen on yleensä tunnistamaisillaan itsessään saman kokemuksen, eikä hän halua niin tapahtuvan.

Taru:
Sanoit asian aikalailla kohdalleen. Lisäisin tuohon sellaiset kokemukset, joista ihmiset eivät syystä tai toisesta avaa suutaan vaikka se olisi tärkeätäkin.

Kissani kuolema on eräs tälläinen kokemus, johon työpaikalla esimerkiksi suhtauduttiin aika välinpitämättömästi. Koska kysehän oli 'vain' kissasta joidenkin mielestä.

Ryhdyin puheisiin sitten niiden ihmisten kanssa joilla tiesin olleen kissan tai koiran ja se oli kuin olisi porannut reiän johonkin patoon, josta virtasikin sitten monta tarinaa, joita ei ollut voinut jakaa oikein missään. Omakin tuska lieventyi eikä se enää tuntunut 'omituiselta' tai erikoiselta. En nimittäin voinut etukäteen kuvitellakaan miten kamalalta se tuntui kun tämä eräs erityinen ja ainutkertainen kissa kuoli. Nyt ymmärrän myös paremmin heitä, jotka eivät toista kotieläintä enää ota.

Olisi helppo olla eri mieltä tämän kirjoituksen kanssa. Ehkä juuri siksi, että aikuisten kesken sellaisia kokemuksia, joihin ei pysty peilaamaan mitään omia kokemuksiaan, on aika harvoin. Siitä ehkä tulee se illuusio että ihmiset voivat ymmärtää muutakin kuin itseään...

Mutta minulle on käynyt aikuisiällä kaksi kertaa niin, että olen havahtunut vasta omien kokemusteni kartuttua huomaamaan, kuinka vähällä olen sivuuttanut toiselle merkittävän jutun (ja kuinkahan monella kerralla en ole havahtunut edes huomaamaan).

Sama on tapahtunut myös toisin päin. Se tuntuu inhottavalle ja samalla myöskin sille kuin olisi itse tehnyt virheen. Että ei ole selittänyt asiaa tarpeeksi hyvin tai jotain. Mutta kyse taitaa todellakin olla siitä ettei ihminen pysty lopulta astumaan sen oman kokemusmaailmansa ulkopuolelle. Eikä tavoittamaan toisesta ihmisestä muuta kuin itsensä.

Taru, voi tosiaan olla noin kun sanot. Mutta kun itse on kertomassa jotain asiaa, ja toinen siitä kiusaantuu, niin se tuntuu itsestä kovin tukalalta, ettei osaa siinä tilanteessa lohduttautua ajattelemalla että niinpä niin, sinä vain et uskalla päästää tätä asiaa mieleesi.

Liisa E, tuo on kyllä totta, että lemmikkieläimen kuoleman aiheuttama suru voi olla sellainen, jonka kanssa jää yksin, koska ihmiset ajattelevat että sehän oli vain kissa. Joskus sellaisetkin ihmiset, joilla itsellään on ollut kissa, ajattelevat tuolla tavalla. Kieltävät itseltään oikeuden surra sitä ainutkertaista eläintä, jonka ovat menettäneet.

Ally, juuri tuo oikeastaan havahdutti minut kirjoittamaan aiheesta. Tajusin nimittäin yhtäkkiä, kuinka monta kertaa olen sivuuttanut asioita joita minulle on kerrottu. ja olen sivuuttanut ne siksi, ettei niissä ole tuntunut olevan riittävästi tarttumapintaa.

Mutta on onnellista, että toisen kokemuksiin samastumista voi myös harjoitella. Ei tarvitse tyytyä siihen ettei ymmärrä.

Kirsti:
Ei tarvitse tyytyä siihen ettei ymmärrä.

Ei pitäisi tyytyä siihen ettei ymmärrä, aika monia asioita elämässä nimittäin voi jotenkin ymmärtää vaikka joutuisikin omasta mielestään erikoisten kokemusten äärelle.

Paljon on jaettavissa. Moni hankalakin aihe varmaan, jos siihen osaa johdatella jotenkin hienovaraisesti muttei silti pitkästyttävästi.

Monesti se sellainen suora jakaminen voi olla mitä ikävystyttävintä. On tyyppejä, joiden jutut saavat heti haukottelemaan, vaikka ne olisivat heille miten merkityksellisiä, mutta joista joku toinen saisi aikaiseksi mitä kiinnostavimman kertomuksen.

Tuo "menee psykoosin puolelle" kuulostaa toki joltain muulta kuin tylsältä kerronnalta:-)

Taru kirjoitti viisaasti siitä ettei kuulija kestä tiedostaa omaa tilannettaan.

Minusta ei voi kuitenkaan odottaa liikoja, että aina ja hetikohta jonkin sielujen sympatian ohjaamana oma kouraisevakaan kokemus avautuisi toiselle. Syynä voi olla väsymys, empatiakykyjen kehittymättömyys tms. Yleensä jotain kuitenkin jää korvan taakse, ja ihminen sulattelee jälkikäteen ja tarkistaa reaktiotaan. Empatiaakin voi oppia kokemusten myötä.

Eikä siitä mihinkään pääse, että voin olla asiassani niin kaulaani myöten, että toinen pitää liian subjektiivisena. Ei kertakaikkiaan pääse mukaan. Silloinkin voi tietysti ymmärtää, että kokemus on asianomaiselle tärkeä.

Niinpä Liisa E, mutta kun ihminen on usein vähän laiska, se menee sieltä mistä aita on matalin. Vaikeita asioita ei aina jaksa yrittääkään ymmärtää.

Jukka, olet varmaan oikeassa. Yritin jotenkin vain hahmotella itselleni sitä havaintoa, että jos tarttumapintaa toisen kokemuksiin on, ne kokemukset ehkä vähän helpommin kokee mielenkiintoisiksi, itseä sytyttäviksi.

Sylvi, se on varmasti viisautta, että ei odota liikoja. Ja kun tunnistaa omat puutteensa toisten ihmisten kokemusten jakajana, niin silloin ehkä on heitä kohtaan armollisempi, vaikka he eivät aina niin omia kokemuksiani ymmärtäisikään.

Manufactures roll forming machines in variety of configurations, as well as decoilers and cutoff equipment. Units can be customized to requirements
roll forming machines,
roll forming machine,
roll former,