|
|
|||
|
03.05.2007 - 15:08
Pelko
lainausautomaatteja kohtaan on tähän asti aika totaalisesti onnistunut
sumentamaan iloni Turun uudesta hienosta kirjastosta. Olen pari kertaa
kävellyt kirjaston läpi ja ajatellut ahdistuneena kotona odottavaa
kirjapinoa, jonka laina-aika meni umpeen uuden kirjaston avatessa
ovensa ja joiden sakko alkoi kertyä jo joskus kuukausi sitten
parinkymmenen sentin päivävauhtia per kirja.
Teidän on ehkä vaikea ymmärtää tätä, mutta kun luin lehdestä, että kirjastoon tulee lainausautomaatit, joilla ihmiset omatoimisesti itse hoitavat kirjojen palautuksen ja lainaamisen, minä kauhistuin. Lainausautomaatti merkitsee uuteen tekniikkaan tutustumista, ja se laukaisi kaikki piilevät, kansakoulun negatiivisten oppimiskokemusten synnyttämät traumani. Joten minä lamaannuin ihan vanhanaikaisen totaalisesti. En pystynyt palauttamaan kirjoja, vaan jäin seuraamaan sakkojen kertymistä. Minulla on ollut tällaisia tiettyihin yksittäisiin kohteisiin liittyviä totaalilamoja ennenkin. Opiskeluaikoina minun oli esimerkiksi ylivoimaisen vaikea pitää opintokirjaani ajan tasalla. Silloin opintokirjaan piti kurssin jälkeen käydä hakemassa merkintä opettajalta. Opettajan kohtaaminen tällaisella henkilökohtaisella tasolla oli minulle usein ylivoimaisen vaikeaa, joten merkinnät jäivät hakematta. Mikä sitten uhkasi loppuvaiheessa estää valmistumiseni. Vaadittiin mm. yksi teatraalinen purkaus arkeologian laitoksella, niin että opettaja, joka oli jo hävittänyt vuosia sitten pitämänsä kurssin tenttitulokset, suostui ulkomuistista antamaan minulle merkinnän, kun vannoin ja vakuutin, että olin suorittanut arkeologian peruskurssin, ihan varmana olin. Tänään sakkojen kertymisen tuottama ahdistus viimein ylitti automaatteja kohtaan tuntemani ahdistuksen, pakkasin kirjat ja lähdin kirjastoon. Kirjojen palauttaminen kävikin helposti ja siitä rohkaistuneena lähdin tutustumaan kirjavalikoimiin. Olin etukäteen päättänyt, etten lainaisi yhtään kirjaa, mutta sitten minulle tuli yhtäkkiä hurjan rohkea ja yltiöpäinen olo. Kaappasin hyllystä kirjan ja marssin lainausautomaatille. Mutta sepä ei sitten enää onnistunutkaan. Onneksi ystävällinen virkailija huomasi hätätilani ja neuvoi kuinka automaattia käytetään. Sulloessani kirjaa kassiin, huomasin yhtäkkiä, että kylläpä tämä Turun uusi kirjasto on tyylikäs. Muutenkin näytti päivä merkillisesti kirkastuneen. Ehkä ensi kerralla saan kirjan palautettua niin etten joudu taas maksamaan sakkoja. Se olisi edistystä.
|
Kirjoittaja
Totuus on tuolla ulkona
Arkisto
2009 2008 2007 2006 2005 1970 Sivut
Lisätietoja
laskuri
> Kiitos
SusuPetalille sivupohjasta
|
||
Lainaus- ja palautusautomaatit ovat kai välttämättömiä kun henkilökuntaa ei ole tarpeeksi.
Heh Ally, hauska tietysti kuulla, että on tuttua sinullekin, vaikka tietysti sinun kannaltasi surkeaa, koska tällaiset lamaantumiset ovat niin ikäviä. Ja tietenkin turhia. Niin tosiaan, kirjaston tätejäkin voi pelätä ja ne kyllä ovat joskus olleetkin hyvin pelottavia.
Ehdin jo lukiessa ajatella kommenttiani jotenkin niin, että "nyt otat itseäsi niskasta kiinni ja painut sinne kirjastoon", mutta onneksi ei tarvinnutkaan, joten en sitä sitten sano:)
Mikään ei kai ole turhempaa kuin kirjasakkojen maksaminen (tiedän kun olen sen tyhmyyden tehnyt niin monesti), paitsi uuden teknologian pelko. Tai on niitä ehkä turhempiakin asioita, mutta nyt en ehdi keksiä, kun on lähdettävä töistä kotiin - autolla, bussi kyllä lähtee tallin vierestä melkein kotiovelle, mutta... Hohhoijaa.
Tuo on muuten totta Fredrika, olin jo unohtanutkin, että joskus sitä tosiaan mietti mitä kaikkea kirjastosta kehtaa omalla naamallaan lainata. Joo, automaatti on mukavan välinpitämätön.
Celia, ihan totta. Minäkin olen alkanut ostella kirjoja samasta syystä. Mutta kun niitä on ennestäänkin enemmän kuin mahtuu hyllyyn eikä lisähyllyille olisi enää oikein tilaa niin... hankala yhtälö.
Muuttamalla Turkuun, jossa kirjasto toimii ja palvelee edelleen tavattoma hienosti.
Minullakin jäi/jää sakkosaldoa aina - melkein joka kerta. Mutta Helsingissä traumatisoiduin tähän niin etten alkuun uskaltautunut palauttamaan kun Suuri Häpeä ja Syyllisyys istui niskakarvoissani. Täällä opin ja hämmästyin: minuun suhtauduttiin ystävällisesti. Ja toinen kehu: täältä löytyi eräs sellainen dekkari, jota ystäväni joka lukee paljon oli etsinyt Helsingistä eikä sitä löytynyt. Täälthän sekin löytyi ystävällisen henkilökunnan avustamana.
Turussa on tämän maan parhain kirjastotoimi. Musiikkikirjastokin on aivan mahdottoman hyvä.
Meilläkin on automaatti, mutta heti siinä vastapäätä on myös tiski ja täti (=esim. minä), joka tykkää kovasti auttaa, jos pulmia tulee. Meillä voi ilman muuta lainata tiskiltä, jollei halua automaattia käyttää.
Eikös muuten Turunkin kirjasto lähetä sähköpostiin eräpäivämuistutuksia etukäteen? Tampereella ainakin on tällainen palvelu käytössä ja on osoittautunut ainakin omalla kohdallani aivan oivalliseksi muistuttajaksi. Varmaan sen saa tilattua samalta sivulta missä voi uusia lainoja netin kautta. (Nettitunnukset saa kirjastosta.) Katso tuolta http://www.turku.fi/kirjasto ja sivupalkissa linkki Asiakkaana kirjastossa ja sieltä Käyttöopas. Turun Aino-verkkokirjasto näyttää muuten ihan samalta systeemiltä kuin Tampereellakin on käytössä.
Oi, olen kuullut niin paljon kehuja tuosta uudesta kirjastosta että olisin kyllä ihan lääpälläni jos sinnepäin pääsisi joskus käymään - minua ei ehkä saisi sieltä pihalle millään. :D Tuo ja Kansalliskirjasto ovat tälle kirjastotädille jonkinlaisia pyhiinvaelluskohteita, selvästikin... ;)
Heh Wilhelmiina, no ei kai tässä uudessa laitoksessa nyt sitten enää ole varaa käyttää henkilökuntaa kaltaisteni kalkkisten palvelemiseen, eli automaatti on ainoa vaihtoehto. Joo, tuo sähköpostimuistutus voisi olla kätevä, en oikein tiedä miksi en ole vielä hommannut sitä. Yritän ryhdistäytyä. Mutta eikai Turkuun nyt niin vaikea ole päästä käymään? Vai onko tamperelaiselle suurikin kynnys tulla tänne;-)
Vaa mikähä mie oon sanomaa, isse pelkään pankkiloi. Onkoha ne rahat sit niihe neitilöihen?
Huh, tulipa provosoiduttua tästä aiheesta. Hienoa on kuitenkin se, että sinä uskaltauduit automaatille ja pääsit palautuspelostasi yli.
Meidän yliopiston kirjastossa on uudet lainaussysteemit. Mut siellä on nii ihanat kirjastoihmiset töissä, että ei mitään väliä. Kerta kaikkiaan maailman ystävällisimmät ja avulaimmat ihmiset enkä koskaan ole tuntenut itseäni idiootiksi, vaikka olenkin muannut koneiden kanssa varmaan sata kertaa.
Sakkoja en ole hankkinut kertaakaan. Mieluummin silläkin rahalla käyn vaikka kakkukahvilla tai ostan skumppaa:)
Mitä tulee suoritusten hakemisiin, systeemi täällä taitaa olla ihan erilainen, koska en edes tajua mistä puhut, kun puhut opintokirjasta. Mulle ainakin arvosanat ja suoritukset napsahtelevat automaattisesti omalle saitille yliopiston veppisivulla. Ja toi opettajien kohtaaminen. Ainakin tässä yliopistossa se on tehty äärimmäisen helpoksi. Opettajat ovat jatkuvasti tekemisissä oppilaiden kanssa eikä mitään hierarkioita ole. Kaikki ovat moikkausväleissä. Olin kyllä yllättänyt miten rentoa touhu on. Positiivinen yllätys. Kai sen takia, osittain ainakin, päätin jtkaa opiskelua vaikka alku olikin hankalaa.
Nyt vaan varaukset tiskiltä, sitten koko loppunivaskan kanssa automaatille! Ja todella, ei yhtään hävetä, mitä lainaa ;D
Ja mitä omituisempaa, tämän myötä pari tyyppiä, jotka olen nähnyt siellä töissä jo ainaki 10 v:n ajan ovat NYT alkaneet jutella, kun haen varaukset ja menen automaatille - omituista?! =0
Kertokaa, oi kertokaa, missä on uusi Turun kirjasto? Mitä tehtiin ihanalle vanhalle kirjastolle, josta lainasin kirjoja jo 4-v.????? Se oli niiiiiin tyylikäs paikka, silloin ,D
Kustantajana minua on risonut se hurskauden muuri, johon olen hakannut päätäni Turun ja Tampereen pääkirjastoissa. Vain oikeanlainen kirjallisuus pääsee livahtamaan siitä läpi.
Kävin sitä katsomassa silloin kuin muutenkin kävin viimeksi Turussa. Oli ystävällisiä kirjastovirkailijoita ja mukavat lukemis-/löhöämispaikat, jotka houkuttelivat minutkin istahtamaan kirja kädessäni melkoisen pitkäksi aikaa.
Lainausautomaatit eivät minua hirvitä. Jyväskylässä, siis kotikaupungissani lainaan kirjani aina automaatilla sekä kaupunginkirjastossa että yliopiston kirjastossa. Samoin teen Tampereella (käytän nimittäin Tampereenkin kirjastoja ahkerasti hyödykseni). Automaattien kanssa ei ole ollut ongelmia.
Yksi hirmuisen paha vika Turun uudessa kirjastossa kuitenkin on. Vessaan pääsee vain kirjastokortilla! Se ei vieraspaikkakuntalaista paljon ilahduta.
Voi olla, että jossain päin kirjastoa on muunkinlaisia vessoja, mutta en löytänyt. Lompakossani on useitakin kirjastokortteja, mutta eivät ne ole käypää valuuttaa. Turkuun minulla on vain yliopiston kirjastokortti.
Ja mitä kirjastovirkailijoihin ylipäätään tulee, niin heitä arkailin nuorempana kovasti. Lapsena olisin säästynyt monelta huolelta, jos olisin saanut lainata kirjani automaatilla. Pelkäsin aina, että joudun puhumaan jotain kirjaston virkailijoiden kanssa ja että he jotenkin kommentoisivat lainaamiani kirjoja ja niiden sopivuutta minulle (minkä he kyllä tekivätkin!). Samalla tavoin arkailin lapsena myös kioskin myyjiä. Siksi valitsin aina mieluummin ison tavaratalon, jossa haluamansa voi etsiä itse hyllystä kuin kioskin, jossa olisin joutunut selittämään, mitä haluan. Kävi joskus niinkin, että karkit jäivät ostamatta sen vuoksi, että kioskilta ostaminen hirvitti.
Hehhee Ujo, kyllä minusta joskus pankissa tuntuu, että ne neidit tosiaan omistavat rahani.
Tassu, käsitin että automaatit ovat ainoa vaihtoehto, mutta en tiedä onko sitten joitakin poikkeuksia jotka vahvistavat säännön.
Vox lumos, minullakin on kokemusta kurittomista kirjoista:-) Pienellä maaseutupaikkakunnalla asuessani sain joskus aina sakot anteeksi, en kyllä tiedä pitäisikö tällaista julkisesti tunnustaa.
Ruu, sinäkin Brutukseni! Minulla on aivan täsmälleen sama ongelma puhelimen kanssa! Sähköposti vaikuttanut elämääni siten, että suhteet ihmisiin joihin voi pitää yhteyttä sähköpostin kautta, ovat säilyneet, kun taas ystävyydet, jotka edellyttäisivät puhelimen käyttöä, ovat koko ajan surkastuneet. Surullista, mutta näin se näyttää menevän, koska en kertakaikkiaan pysty soittelemaan ihmisille. Pelkään että soitan väärään aikaan tms. noloa. Kun puhuin opintokirjasta, tarkoitin aikoja silloin 80-luvun alussa jolloin opiskelin. Silloin ei vielä puhuttu netistä mitään. Ja juu, skumppa olisi huomattavasti järkevämpi kohde kuluttaa rahaa kuin kirjastosakon, mutta mutta.
Polgara, uusi kirjasto sijaitsee vanhan pääkirjaston vieressä. Ja vanha kirjasto kunnostetaan ja sinne sijoitetaan kaunokirjallisuus, joka nyt vielä lienee diasporassa jossain, ties missä.
Palinzon, ymmärrän harmisi. Minusta on kyllä sangen yllättävää, että sellaisia hurskauden muureja vielä löytyy, se tuntuu jopa tietyllä tavalla liikuttavalta. Voin vain lohduttaa, että aivan varmasti loputkin hurskauden muurit murenevat vähitellen. Tosin aina on sitten jotain kriteerejä joiden perusteella kirjoja otetaan valikoimiin ja ollaan ottamatta.
Arja, minäkin muistan, että aikoinaan kirjastovirkailijoilla oli tosiaan tapana kommentoida mitä kirjoja kukin lainasi. Ei tuntunut yhtään mukavalta. En varmaan pitäisi sellaisesta vieläkään. Sama kokemus myös kioskimyyjistä.
Ja kirjastontätitraumasta... hmmm... Ei me olla *sellaisia* tiukkanutturaisia syhistäjiä! Juuri viime päivinä on vellonut kirjastomaailmassa ankara keskustelu siitä, miten imagoamme saisi nostettua. Ennen kaikkea sitä asiakaspalveluimagoa. Kyllä me yritetään, (anti)tätisedät ja kaikki.
Tulin tännekin huhuilemaan, jotta käykääpä kurkkaamassa blogissani olevaa "Kirjastomuistoja" -haastetta.
Jos haluatte tehdä jonkun antitätimonsterin iloiseksi :) tai valittaa ankarasti!
Muistin yhden kirkkoherran, joka kauan sitten maalla tuli vähän myöhässä ompeluseuroihin ja puuskahti ovella: "Osasinpas! En olis kestäny, jos olis pitäny kysyä!"
Tuima, minä epäilen ettei tässä uudessa kirjastossa voi lainata muulla tavalla kuin automaatilla. Mutta varmaan voi saada sellaisen palvelun, että täti sitten lainaa automaatilla asiakkaan puolesta. On kuitenkin aika iso kynnys vaatia sellaista erityiskohtelua, ainakaan toistuvasti.
Traumaatikon oireissa ei ole mitään johdonmukaista. Kaikki asiointi ei ole vaikeaa, mutta puhelimessa puhuminen tai silmälasien ostaminen voi joskus olla.
Tai sitten oireissa on logiikka, ne johtuvat jostain ja ovat saaneet alkunsa jostain - traumasta epäilemättä. Suksin tästä hoitoon.
Trauman kai ymmärtää oikeasti se, joka kokee jotain todella traumaatista ja jos Tosikkoja ollaan niin Traumathan on Vankiloita.
Kyllä pitää saada parantaa haavojaan hyvillä kokemuksilla. Ja kehua kun sen tarve on.
Pankki-traumanikin parantui erään paikallisen (varsinais-suomalaisen) pankin ansiosta, jonka asiakkaaksi liityin kyllä jo Helsingissä asuessani.
Pankkitraumani liittyy näihin:
A. He haluavat minulta jotain jota minulla ei ole
B. En ymmärrä mistä he puhuvat
C. Minua kohdellaan eriarvoisesti, koska sosiaalinen statukseni on heidän kartassaan olematon
D. En ymmärrä raha-asioista muuta kuin arkisen ulottuvuuden ja pankki ei vastaa minun tarpeeseeni tässä
F. Minua ei palvella eikä kuunnella enkä saa kysyä tyhmiä
Turun seudulle kannattaa jo muuttaa hyvän kirjaston ja hyvien pankkipalvelujen takia.
Liisa E, tuohon b asenteeseen törmään kyllä aika usein, esim. ostaessani uutta tietokonetta ym. kehittynyttä tekniikkaa. Jaa täällä on hyvät pankkipalvelutkin, no jopas jotakin.
- Kulkureitti sisään on hädin tuskin taroeeksi leveä
- Ovesta ei tahdo ehtiä sisälle, kun käyttää oven aukaisu-nappia
- lainausautomaatilla ei ole toivettakaan asioida
- hissiin on kynnys
- ja hissistä ulostauduttaessa saa mennä kieli keskellä suuta, ettei törmää kirjahyllyyn..
siinä muutamia miinuksia, vaikka onhan se tietysti hyvä, että nykyisellään Turun kirjastoon sentään pääsee :)
Tuo on kyllä yllättävää, että kirjastossa on tuollaisia hankaluuksia, vaikka käsittääkseni asioita on kyllä ajateltu esimerkiksi pyörätuolilla liikkuvienkin kantilta. Voisikohan sen kirjahyllyn edes siirtää siitä toiseen paikkaan.
Olen yksityinen lainanantaja annan pois todellinen ja oikeutettu laina tarjota niille taloudellisissa vaikeuksissa, olen rikki auttaa ihmisiä minun easy lainojen tavata niiden taloudellista eroja, joten olen myös nähnyt sinun lisätä osalta toiveesi otetaan lainaa käynnistämiseen liiketoimintaa.
niin haluavat sinut takaisin minulle, jos todella tarvitset tämän lainan.
HUOMAUTUS: että voit olla vain hyväksyä lainan määrä, joka vaaditaan, jos sinulla on todella vakava, eikä epäilty huijaus.
Alla informations meidän aloittaa tämän toimenpiteen, jos olet kiinnostunut lainaa minulle.
ETUNIMI ------
SUKUNIMI ------
Tarvittava määrä laina -
Lainaus KESTO ------
TARKOITUS lainata -------
MAA ------
VALTION ---------
CITY ----------
AMMATTI -------
Kuukausitulot -----
Heti tämän lähetetään meille alamme käsittelemisen lainamäärä heti.
Odotan vastausta minun lähettää postissa: betterdayfunds@aol.com
Ystävällisin terveisin
Tedy Kate
roll forming machines,
roll forming machine,
roll former,
Internet marketing services,
Local SEO Services,
SEO Consulting Services..