Nää pakkolahjakaudet kuten joulu lie vähän semmoisia, että asiat ja valinnat kärjistyy. Kun on kiire, pakettiin päätyy sellaista joka "varmasti" uppoaa juuri tähän kohderyhmään juuri nyt.

(not oma tyylini kuitenkaan)

Jeesuksen tappamisessa on mielenkiintoista se, kuinka tietoisena hän siihen suostui. Kerrotaan, että hän Getsemanessa rukoili, että se malja menisi häneltä ohi, mutta ei kuitenkaan niin kuin hän tahtoi, vaan niin kuin Isä. Jeesus luopui omasta tahdostaan, ja silti jatkoi sen jälkeen määrätietoisesti eteen päin, kohti kuolemantuomiota, ärsyteltyään sitä ennen juutalaisten johtomiehiä muutaman vuoden ajan aika ärhäkkäästikin.

Jeesuksen alistuminen oli aika aktiivista. Paavali kirjoittaa Roomalaiskirjeen 6. luvussa, kuinka kastetut ovat kuolleet yhdessä Kristuksen kanssa noustakseen uuteen elämään. Luther kirjoittaa Vähässä katekismuksessa, kuinka tuon kuolemisen ja heräämisen tulee tapahtua joka päivä. Kun luovumme vanhasta itsestämme, sijaan nousee uusi, entistä ehompi.

Onhan muumeja ollut jo pitkään tarjolla myös lapsille sopivassa paketissa, kuvakirjoina. Ja muumi-oheiskrääsääkin oli jo 80-luvulla (julisteita, leluja ja paitoja ainakin, minulla oli vaaleansininen collegepusero, jossa oli kuva muumista ja niiskuneidistä soutuveneessä, josta oli hajonnut perämoottori). Ne eivät vain olleet muodissa pitkään aikaan ennenkuin piirretty sarja oheisrojuineen toi ne taas kaikkien tietoisuuteen.

Osansa oli myös Tove Janssonin kuolemalla, se toimi eräänlaisena markkinointitapahtumana, niin surullista kuin se onkin. Mutta niinhän tapahtuu usein, jonkun taiteilijan kuolema tuo hänen teoksensa uudelleen esille.

Minua on mietityttänyt se, miksi luterilaisessa maailmassa Jeesuksen syntymä saa niin paljon suuremman painotuksen kuin hänen kuolemansa ja ylösnousemuksensa. Joulu on paljon uskonnollisempi juhla markkinahumusta huoplimatta kuin pääsiäinen. Pohdintani keskittyy siihen, miksi meidän on helpompi juhlia vastasyntynyttä lasta kuin kuolleista noussutta aikuista. Pääsiäisen mysteeri lienee suurempi eikä sen ympärille voi rakentaa markkinointia, mutta en tiedä onko se ainoa syy. Minä en keksi ratkaisua.

Anu, huokailin tässä lähinnä sitä miksi kaikki aina menee sellaisina valtavina buumeina. Että aina on jokin yksi, jota sitten hankitaan kaikille. En varsinaisesti protestoi, varsinkin koska se on täysin turhaa. Huokailen vain :)

Kaisa, ymmärrän. Mutta minusta vain tuntuu niin kummalliselta että sellaista uhrausta vaadittiin. En siis millään käsitä. Ja aikaisemmin piti lukemattomien eläinten kuolla samasta syystä. Sinänsä voisin pitää hyvänä yleisohjeena, että joka päivä pitää vertauskuvallisesti kuolla ja syntyä uudestaan.

Tui, enpä osaa vastata minäkään kysymykseesi. Muistan että kansakoulussa vietettiin pääsiäisen tienoilla ristinjuhlaa ja siitä on jäänyt mieleen, että esillä oli nimenomaan Jeesuksen kärsimys, ei hänen ylösnousemuksensa. Se oli jonkinlaista syyllistämisen juhlaa jolle olen sittemmin suorastaan allergisoitunut. Ortodokseilta olen vilpittömästi kadehtinut pääsiäiseen liittyvää iloa ylösnousemuksesta.

Narnia on nyt kauhee hitti. Aina, kun kiinnostun jostakin ja alan vaahdota siitä, niin parin viikon päästä siitä mesotaan joka paikassa(olen trendsetteri:). Viimeinen tällainen oli ukulele, jota vannoin opettelevani soittamaan, viimeinkin, tuossa pari kuukautta sitten. Alkoi suuri ukulelenmetsästys ja kohta luki NYT:issä tms, että ukulele on nyt muotisoitin, sillä soitetaan rokkicovereita, eikä hawaiji-musaa. ja minä kun just niitä oon opetellu! Haaveenani on ollut oppia ukea soittamaan jo monta vuotta, mutta tätä tää vaahtoaminen teettää...
-minh-
P.S. Kyllä mä silti sen Narnian meen kattoo!

Hmm, mitäs sitten tehdään, jos kaikki haluavat yhtäkkiä Ellilää, Kirsti? Jos vaikka uusin filmatisoitaisiin, tehtäisiin leffakantinen pokkari, olisi haastatteluja jne? Huokailtaisiinko? Ehei, hurrattaisiin.

Ainahan ihmisten puolesta ajatellaan ja kerrotaan, mikä on hyväksyttyä, muodissa ja niin edelleen. Ei sen kummempaa. Viihde kuuluu massoille. Ja hyvä niin. Ei se kaupallistuminen tms pilaa mielestäni hyvää tuotetta, esim. kirjaa. Ei se tee sitä huonommaksi.

Eihän ylösnousemista voi vielä kärsimysviikolla juhliakaan. Ortodoksit tavallaan myötäelävät Jeesuksen kärsimystä paaston aikana ja osaavat sitten iloita pääsiäissunnuntaina.

Minustakin on helpompi juhlia lasta, mutta tuli mieleen onko yksi syy suomalaiseen jouluiseen hartauteen syynä se, että joulu sisältää myös tiedon Jeesuksen kärsimyksistä. Esimerkiksi Bachin Jouluoratoriossahan on ainakin yhdessä kohdassa - ellen erehdy täysin - sama teema tai miksi sitä sanotaankaan kuin jommassakummassa passiossa. Oratoriossa se on muistaakseni nimeltään Wie soll ich dich empfangen. Eli jouluna emme juhli upouutta vauvelia, jonka tulevaisuus on peitossa, vaan lasta, jonka tulevista kärsimyksistä tiedämme. Ja toisaalta onhan se ajatus herkistävä, että kumarramme seimessä makaavaa lasta, jonka vauvan katseessa ja käsissä on ihmiskunnan pelastus. Se on oikeasti mieletön ajatus, jos katselee ketä tahansa pientä vastasyntynyttä. Ei kai Jeesuskaan syntynyt pulleaposkisena puolivuotiaana vaan kurttuisena ja punanaamaisena täysin hellyttävänä esikoislapsena?

Syntymään kärsimys

Jäi nähtävästi edellisessä viestissä jotain täydentämisen vuoksi kesken.

Narnia-markkinoinnista sen verran, että lapseni oli toivonut Narnian kolmatta osaa lahjaksi kun kaksi oli sanut aiempina jouluina. Mutta eihän tänä vuonna yksittäisiä osia löytynyt enkä suostunut ostamaan isoa hankalaa kaikki osat sisältävää (pakko)laitosta.

Ukulele, mikä sana.

Äh Petra, enhän minä sitä tarkoittanutkaan että kirjat siitä markkinahumusta huonontuisivat. Tarkoitin vain, että kun humu on niin valtavan keskittynyttä, että vain yksi kirja on kerrallaan hot ja in ja ties mitä. Että miksi ei hiukan useampi kuitenkin. Olisihan se tietenkin hieno jos minun kirjastani tehtäisin Hollywood-leffa eikä kirjakaupoista enää muuta myytäisikään kun teosteni yhteisniteitä. Tai siis ei, nyt se tuntuu oikeasti ikävältä ajatukselta sekin. Mutta ehkä mieli muuttuisi jos niin tosiaan kävisi.

Tui, olisi siitä ylösnousemuksesta voinut lapsille edes hiukan vihjailla, varsinkin kun se pääsiäisaamun riemu jäi aina kokematta. Minä ainakin elin sellaisessa ympäristössä missä kaikki aikuiset tuntuivat suorastaan rakastavan pitkäperjantaita. Enpä tiedä siitä Jeesuksen ryppynaamaisuudestakaan, hänhän sentään syntyi neitseestä.

Niin, mutta kun ihmisten mieleen ei mahdu kuin yksi asia kerrallaan. Helpompaa, kun sen muistaa -nyt puhutaan Narniasta, kaikki lukevat sitä, ensi kuussa jostain muusta. Sellaista se vaan on. Ohjattua toimintaa. Jää energiaa sitten muuhun, kun ei tarvitse ajatella, mitä lukee, mistä puhuu ja mistä tykkää.
Nukkuu hyvin.

Jotenkin masentava ihmiskuva sulla. Mutta varmaan aika realistinen kyllä.

Ei kai se neitseestä syntyminen automaattisesti naamaa suorista vai ajattelitkos ettei neitsyen vatsassa olisi ollut lapsivettä? En tosin tiedä ovatko vauvat ryppyisiä vedessä lilluttuaan mutta eiköhän.

Medialla on uskomaton voima kirjallisuuden parissa. Ihmiset lukevat (naisten)lehden haastattelun, Hesarin kritiikin tai Tuulaliina Variksen Kirja A & Ö:n ja hupsista, siinä onkin viikon kysytyin kirja. Eli pitää päästä syvähaastatteluun tai kertomaan uusimmasta kirjastaan Tuulaliinalle. Ehkä hieman kärjistetysti näin se menee. Kirjoja julkaistaan niin paljon, että paljon hyvää kotimaista jää ansiotta ilman huomiota, koska kukaan ei niistä laajemmin tiedä. TV:hen jokaviikkoinen tai -päiväinen kirjasuositus ja naistenviihteelle ikioma kirjallisuus palkinto - ja tarkoitan todellakin viihteelle, en pelkästään naiskirjailijoille.

No ei kai suorista. Paras nyt varmaan olla sanomatta enempää.

Hassua, ei siitä kauan ole kun tuo kirjallisuuspalkinto romanttiselle viihteelle esitettiin tässä blogissa sarkastisena vitsinä. Mutta onhan dekkareillakin johtolankansa eikä kukaan pidä sitä mitenkään omituisena, vai pitääkö?

Eri kulttuureissa korostetaan eri puolia kristinuskosta. Me suomalaiset olemme ehkäpä ankaran ilmaston, pitkän pimeän kauden ja ehkä myös geeniemmekin vuoksi synkkyyteen taipuvaista sakkia. Siksi me korostamme asioissa synkempiä puolia. Virret ovat esimerkiksi angloamerikkalaisessa kulttuurissa iloisempia kun Suomessa puhumattakaan jostain afroamerikkalaisista hengellisistä lauluista, joiden tunneskaala on laaja.

Sijaiskuolema: Ihmisen erottaa eläimestä se, että ihminen tuntee vastuuta, hänellä on moraalinen taju, omatunto. Syyllisyyskysymyksen ratkaiseminen on ihmiselämän keskeisiä ongelmia.

Toisaalta itsensä unohtaminen ja toisten puolesta toimiminen on eräs sellainen asia, johon uskonto koettaa kasvattaa ihmistä. Monet ihmiset ovat vapaaehtoisesti kuolleet toisten puolesta vaikkapa sotilaat, jotka estivät Hitlerin levittämästä keskitysleirejä vielä laajemmalle.

Aslan: Aslan ei ole eläin sanan varsinaisessa merkityksessä. Aslan on satuolento kuten kaikki muutkin Narnian henkilöt. Aslan edustaa Jumalaa tässä satumaailmassa. Aslan valitsee itse uhrikuoleman. Narnian eläimet ovat tavallaan ihmisen ja eläimen välimuotoja.

Narnian tarinoissa uskonto on kuvitelma, otaksuma (supposal) siitä, millaisena kristinuskon Jumala olisi esiintynyt Narnian kaltaisessa maailmassa. Aslan ei ole kiusattu leijonaparka, vaan Jumala, joka kuolee syyllisen (tässä tapauksessa yhden lapsen) puolesta.

On hienoa, että täällä keskustellaan Narniasta. Pelkästään tässä kuussa Narniassa-blogissa on käynyt jo 1450 vierailijaa [uniikkia, siis yksilöä], jotka ovat tehneet yhteensä yli 5000 vierailua. Olen miettinyt, mitähän he ajattelevat. Vain toimittajat ovat kertoneet tähän mennessä mielipiteensä. Mainostin tätä Kirstin blogia sivupalkissa: "odotettavissa keskustelua."

En ole tuota palkintoehdotusta huomannutkaan. Mutta olen vakavissani asian suhteen. Palkinto on yksi keino kohottaa arvostusta. Jos suomalaisella viihdekirjallisuudella olisi oma palkinto - ja palkintojahan riittää, kyllä yksi mukaan mahtuisi - voisi olla niin, että alkutyrmistyksen jälkeen genreen alettaisiin suhtautua vakavammin ja pohtia oikeasti mitä on hyvä viihde ja mitä siltä voisi vaatia.

Mariasta meinasin tuolla aiemmin kirjoittaa, että toivottavasti ei kärsinyt raskauspahoinvoinnista mutta en sitten kirjoittanut kun se kuulosti melkein rienaukselta, vaikka ei sellainen ajatuksena ollutkaan. Mutta huomaan, että olen sisäistänyt tämän neitseestä syntymisen niin, että en yleensä edes ajattele onko se totta vai mihin se viittaa. Joissakin lehdissä oli ennen pyhiä tulkintoja, joiden mukaan neitsyt tarkoitti nuorta naista.

En minä ainakaan usko että kaikki puhuvat Narniasta ja lukevat sitä, vaikka se nyt saakin paljon palstatilaa netissä ja lehdissä elokuvan takia. Niitä, jotka eivät lue, ei huomattaisi kuitenkaan.

Enkä oikein tiedä kuinka pitkälle ohjattua toimintaa jostain median pinnalle nostamasta kiinnostuminen lopulta on. Tietysti voi ajatella sen olevan siinä mielessä ohjattua että tartutaan siihen, mitä on tyrkyllä, mutta sitä kautta voi myös löytää jotain oikeasti kiinnostavaa. Jos ihminen löytää itselleen elämyksiä tuottavia asioita, onko sillä sitten väliä, onko hän samalla myös laumasielu?

Pirkon kommentista tuli mieleen, että kansanmusiikin tutkijat muistaakseni kiistivät ajatuksen että suomalainen kansanmusiikki olisi erityisen melankolista. Suurin osa musiikista on duurivoittoista, silti vaalimme ajatusta siitä että melankolia vetoaa meihin. Jälleen yksi epämääräinen tutkimustulos johon ei voi paljon luottaa, kerroinpahan vain.

Pirkko, olen kyllä kiitollinen siitä että sotilaat estivät Hitlerin levittäytymisen, mutta tuskinpa kaikki olivat mukana vapaaehtoisesti. Juuri siksi minun on vaikea juhlia sotia, koska valtio on pakkokoneisto joka kuoleman tai vankilan uhalla pakottaa tietyt ikäluokat sotaan. Jotkut hihhulit voivat osallistua vapaaehtoisesti, mutta moni jäisi kotiin jos saisi valita.

Ja Aslanista, elokuvassa hän kuitenkin oli varsin realistisen oloinen leijona, enkä päässyt hänen leijonuudestaan yli, vaikka ymmärsin vertauskuvan. Minusta kohtaus oli järkyttävä, siis ihan oikeasti.

Tui, minäkin olen ajatellut sitä palkintoa joskus, mutta kaikki joille olen siitä maininnut, ovat pitäneet ajatusta naurettavana. Romanttista viihdettähän luetaan ilman palkintojakin eikä siitä löydy mitään keskusteltavaa. Siis näin minulle on sanottu. Minä taas ajattelen, että romanttisesta viihteestä löytyy vaikka minkälaisia puheenaiheita ja on kiinnostava miettiä viihteen yhteyttä naisten elämään. Miten naisten kokemat haasteet heijastuvat kirjoihin, mitä kirjat kertovat naisten kokemusmaailmasta jne. En käsitä miksi miehet jotka valittavat, etteivät ymmärrä naisia, lue romanttista viihdekirjallisuutta.

Mariasta tuli vielä mieleen, että muistan Hannele Koivusen joskus maininneen, että kristillisessä perinteessä Marialta on viety kaikki fyysiset tuntemukset, varmaan pahoinvointikin. Islamilaisella puolellakin on kerrottu tarinoita Jeesuksen syntymästä, mutta siellä Marialle on sentään sallittu valtavat synnytystuskat.

Anu, minä varmaan katson tätä asiaa tekijän kannalta. Siis kun itse yrittää saada jotain jalansijaa ja saada kirjaansa myytyä, ja sitten tehdään yksi elokuva ja whum, kaikki saavat pukinkonttiin Narnian-tarinat.

Miten paljon kirjoja myydään netin kautta? Mitkä ovat Suomen / ulkomaiden tilastot? Ja mihin suuntaan käyrä menee? Olisi villiä, jos kirjailija toimisi (netissä) oman kirjansa kauppamiehenä tai -naisena ja möisi kotisivuillaan keskustelun lomassa teoksiaan, joiden paras asiantuntija hän itse on. Voisiko tämmöisestä diilistä neuvotella kustantajan kanssa?

Luulen, että höpsö ajatus, ainakin osittain. Suutari pysyköön lestissään: monet kirjalijat varmaankin inhoaisivat ajatusta. Miten varastointi, logistiikka hoituisi ja millä ajalla enää kirjoittaisi, kun aika menisi tehomyyntiin? Ja söisikö se liiaksi kustantajan tai kirjakauppiaan leipää? Uneksin silti, aina. Nettikirjakaupat a la Amazon jne. ovat oma lukunsa, mutta ihanteellisempi vaihtoehto olisi kirjailijan oma kirjapuoti, jossa asiakkailla olisi suora yhteys kirjailijaan.

Jotkut kirjailijat ryhtyvät jopa teostensa kustantajiksi (kuten Antti Heikkilä), eikä kyseessä ole traaginen kolmiodraama (kirjailija-kustantaja-markkinoija), koska homma näemmä pyörii.

"En käsitä miksi miehet jotka valittavat, etteivät ymmärrä naisia, lue romanttista viihdekirjallisuutta."
Naulankantaan!
Saattaa olla niinkin, ettei valittajilla ole edes aitoa halua ymmärtää, vaan paremminkin pyrkimys osoittaa oma ylemmyytensä.
Professori Higginsiä lainaten:" Miksi nainen ei voi olla kuin mies?"

Joopajoo, Kirsti, en ole koskaan olettanutkaan maailmankuvani olevan mitenkään utopistisen :)

P.S.
Taitaa muuten olla niin, että naiset eivät juurikaan valita sitä, etteivät ymmärrä miehiä.

weera, kyllä minulla ainakin olisi varmaan tullut vilu ja nälkä jos olisin itse joutunut markkinoimaan ja myymään kirjojani. Mutta siis kyllä se tuntuu aika törkeältä että kirjailija saa myydystä kirjasta niin turkasen vähän. Ihmeen nöyrästi suurin osa siihen kuitenkin alistuu. Koska en ole vähimmässäkään bisneshenkilö, pistän vain pääni pensaaseen ja rukoilen ihmettä:)

elvis, noin minäkin kuvittelen. Kaikki miehethän eivät toki valita naisten vaikeaselkoisuutta, se on vain joidenkin harrastus.

Elvis, eivät ainakaan sellaiset naiset jotka ovat pienestä pitäen lukeneet poikien seikkailukirjoja ja yleensäkin miesten kirjoittamia kirjoja ja sitten vielä tutkineet veljiensä ja poikaystäviensä käsityölehtikätköt. Kyllä on miehinen ajattelu aika hyvinkin hallinnassa silloin.

Mikähän instanssi olisi paras, joille palkintoideaa voisi tarjota? Hmmm, tätä pitääkin ihan miettiä.

Kaiken fyysisen riisuminen tekee Mariasta ehkä etäisen ja samalla palvottavan. JOtenkin minusta kuitenkin tuntuu, että inhimillisyyden korostamisella saisi Mariasta vielä enemmän irti. Viime joulun tienoilla kuulin radiosta amerikkalaisen joululaulun Mary did you know (http://www.bonniesplace1.com/Marydid.html) ja minuun sanat iskivät täysillä.

Narniassa muuten ei ole Maria-hahmoa.

Ainoa taho, jossa minun mielestäni on ymmärretty romanttisen viihteen arvo, ovat kirjastot. Kirjastonhoitajilta en ole tainnut koskaan kuulla vähätteleviä kommentteja romanttisesta viihteestä, vaan päinvastoin.Ja kirjastot myös palvelevat lukijoita hankkimalla näitä kirjoja kokelmiinsa.

Marian epäfyysisyyden liitän kyllä siihen ruumiin ja sielun vastakkainasetteluun joka pääsi pesiytymään kristinuskoonkin sieltä kreikkalaisesta filosofiasta. Että ruumis on jotenkin kyseenalainen ja likainen ja viettelee meitä kaikkeen pahaan.

Marian puuttuminen Narniassta ei ehkä ihmetytä kun tietää millainen pinttynyt poikamies Lewis oli niitä kirjoittaessaan. Ja äitikin oli kuollut kun Lewis oli pieni poika. Vaikka olihan niitä taloudenhoitajia kyllä.

Kirjastot eivät lokeroi asiakkaitaan, vaan haluavat palvella kaikkia mahdollisimman hyvin. Jos kirjastot eivät tarjoa asiakkailleen niitä kirjoja, joita nämä haluavat lukea, vaihtavat asiakkaat kirjastoa. Kirjastolaiset myös lukevat itse viihdettä, ainakin osa. Kirjastoihmiset pohtivat hyvin tarkkaan niukkojen rahojensa käyttöä ja rahan käyttöä ohjaa kulttuurisyiden lisäksi oman asiakaskunnan tuntemus. Koska viihdekirjallisuutta luetaan paljon, sitä myös hankitaan. Lainassa kiertävät viihdekirjat tuovat lisää suoritteita, suoritteet rahaa, rahalla saadaan lisää kirjoja, lisää viihdettä ja korkeakulttuuria. Niin se menee.

Narnia-kirjoja on myyty ainakin 85 miljoonaa kappaletta ja Suomessakin ainakin 170 000 kappaletta, vaikka niistä on puhuttu täällä hyvin vähän. Ruotsissa niitä on myyty eniten Englannin ja USA:n jälkeen. Kirjat ovat suosittuja, sillä lapset pitävät niistä, ovat pitäneet jo ennen kuin niistä oli tehty yhtään elokuvaa tai TV-sarjaa.

Seuratessani keskustelua huomaan helpotuksekseni, että uskonto tuo tunteita pintaan - ei vain minulla, mutta myös muilla.

Kirjamyynnistä olen kirjaihmisenä mielissäni, ja kuten sanottu, se avaa ovia sitten muillekin kirjoittajille, kuin niille supermyydyille.

Maailma on sellainen luonnoltaan, että tässä aina jonkun jalanjälissä kuljetaan. Niin kai vähän joka asiassa. Kukaan ei keksi edes itseänsä itse.

Jaa että et siis Pirkko näe mitään eroa Narnia-tarinoiden suosiossa ennen ja jälkeen tätä elokuvaa? Ei niillä koristeltu kirjakauppojen ikkunoita. Viime vuotisessa Hesarin kyselyssä Velho ja Leijona näyttää saaneen 33 ääntä kun Peppi Pitkätossu on saanut 240. Varmaan se kuvastaa näiden hahmojen tunnettuutta, mutta nyt varmaan tilanne on muuttumassa.

Noin kai se Maria on, paras vaan tuudittautua siihen. Ja vaikka ei olisikaan, niin enhän minä asioiden tilalle mitään mahda kumminkaan.

Jalanjäljissä kulkemisesta vielä: tarkoitan sitä yleisellä tasolla, ja vieläpä silläkin tasolla, että ehkä supermyyjien ansiosta itsekin joskus pääsen julkaisemaan jotakin. Tosin kirjalliset haaveeni ovat olleet viime aikoina taka-alalla. Enkä oikeastaan ole lukenutkaan viimne aikoina mitään. Yhtään ainutta kirjaa. Olen vain tuijotellut kuvia, omiani ja muiden. Ja tehnyt niitä. Joten omalta kohdaltani muumit, potterit ja narniat ovat yhä lukematta. Ja näkemättä. Mutta ei kai maailma siihen kaadu, minunkaan.

Kuten ovat muutkin kommentoineet tätä blogiasi, Kirsti, on hienoa kun kirjoitat sellaisista aiheista, jotka saavat ihmiset keskustelemaan. Valitettavasti minulla on liian vähän aikaa lukea kaikkia kommentteja ja liian vähän keskittymiskykyä tällä hetkellä kuin omiin murheisiini, että voisi edes osallistua kunnolla keskusteluihin. Teen vain pikkuisen Muumi-huomion. Tyttö sai joululahjaksi yhdenlaisen Muumien kootut -kirjan. En löydä sitä juuri nyt, joten en muista oikeaa nimeä. siellä on kuitenkin kaikkea alkuperäistä muumitarinaa, mm. sarjakuvia. Luin hänelle sarjakuvan Muumiperhe. Se oli riemastuttava, anarkistinen, sanoisin (ja heti epäilen käytänkö sanaa väärin, osallistu tässä sitten pölhönä keskusteluihin). Ääneen luettuna puhekuplat olivat kuin repliikkejä Kaurismäen elokuvista.

Onneksi on Dr. Phil, jota voi katsoa kun... menenkin tästä nyt heti katsomaan sitä. :D

Hyvä kun muistutit Maria, pitäisiköhän minunkin mennä. Vai kirjoitatko blogissasi mitä viisauden kultajyväsiä hän nyt meille ripotteli?

Helena, eihän kenenkään kärsivällisyys riitä tällaisten ketjujen läpikahlaamiseen ellei sitten jostain syystä ole seurannut keskustelua alusta lähtien, kuten minä teen, silloin se menee ihan huomaamatta. Ilmeisesti tyttökin sitten tykkäsi anarkistisesta muumikirjasta.

Kirsti,
tietenkin tämä elokuva ja tulevat Narnia-elokuvat tulevat kasvattamaan Narnia-kirjojen myyntiä. Se on hyvä, sillä ne ovat hyviä kirjoja.

Ainoat ihmiset joiden olen koskaan 'kuullut' (=lukenut) niitä todella moittivan ovat taistelevia ateisteja kuten esimerkiksi Philip Pullman, siis sellaiset ihmiset jotka eivät voi sietää mitään kristinuskoon liittyvää tai äärifundamentalistit kristityt, jotka eivät hyväksy vaikkapa sitä, että herra majava ja C.S. Lewis juovat olutta tai kirjoissa on antiikin mytologian fauni tai käveleviä puita. Siis nämä kaksi äärisuuntaa. Muut pystyvät yleensä käsittelemään niitä kirjallisuutena.[En ole nähnyt yhtään tekstiä, jossa esim. Tolkien vastustaisi Narnia-kirjoja.]

Onhan lapsille aina luettu [meidänkin perheessä] esimerkiksi satuja eri kulttuuripiireistä, ja niiden uskonto tai uskonnottomuus [mm suosikkeihimme kuuluvat Muumi-kirjat] tulee luonnollisesti niissä esille.

Yleensähän pidämme sivistyneenä ihmistä, joka on kiinnostunut myös niistä ajatuksista, jotka ovat erilaisia kuin hänen kannattamansa. Suomalaiset kristityt lukevat jatkuvasti ateistikirjailijoiden kirjoja. Entä toisin päin?

Muualla maailmassa Narnia-kirjat ovat olleet suosittuja ja arvostettuja jo vuosikymmeniä, englanninkielisissä maissa klassikoita.

Tämä on eräs asia, jossa Suomi on erilainen kuin muut maat. Kerrottakoon nyt tässä, että jopa Kiina on hyväksynyt tämän Narnia-elokuvan.

Mutta ei kai nyt niin voi sanoa, etteikö Suomi olisi hyväksynyt Narnia-elokuvaa? Ja varmaan Kiinastakin löytyy joku vastarannan kiiski joka ei elokuvaa syystä tai toisesta hyväksy.

Kirsti,

en tarkoita tietenkään normaalia erimielisyyttä makukysymyksissä.

No, tuli se Phil katsottua. En meinaa repostella sitä tällä kertaa. Hyvää työtä teki. Ja vaikka välillä hieron sitä peukalolla otsaan, niin olen kuitenkin Philipin vapaaehtoista ja vakituista katsojakuntaa.

Eksyin tuossa välissä jonnekin, ehkä eilisiin kommentteihin. Joku puhui itkettävistä elokuvista ja siitä kuinka itkettävyys on lisääntynyt vuosien/kypsymisen myötä. Saman ilmiön olen huomannut itse. Etenkin joku lapsuusjuttu, sävelmä tai laulelma voi kihottaa kyyneleet silmiin yhtäkkiä vain, ennen kuin huomaankaan. Ehkä siksi, että mennään "juurille".

Aikuisena nähdyistä elokuvista takuuitkettäjä omalla kohdallani on ainakin "On Golden Pond" tai "Kultalampi" kai suomeksi. Henry Fonda, Katherine Hepburn ja Jane Fonda. Unohtamatta Dabney Colemania, jonka näyttelijätyötä voi seurata televisiossa mm. sarjassa "Oikeuden puolesta" (= sarjan päähenkilön "isä" ja "lakitoimiston omistaja").

Weera: "Olisi villiä, jos kirjailija toimisi (netissä) oman kirjansa kauppamiehenä tai -naisena ja möisi kotisivuillaan keskustelun lomassa teoksiaan"

Olen miettinyt samaa. Eikä ollenkaan höpsö ajatus mielestäni. Voihan (joidenkin) muusikoidenkin kotisivuilta tilata heidän levyjään ja sarjakuvataiteilijoilta albumeitaan - miksei sitten kirjailijoilta teoksiaan? Tosin vertaaminen mieleeni tulleisiin esimerkkeihin taitaa kuitenkin ontua siinä, että managerithan niillä on apuna ja webmasterit sivujaan ylläpitämässä, että voivat itse keskittyä musiikkiin tai piirtämiseen tai mitä nyt tekevätkin. Kirjailijan managerina voinee toki nähdä kustantajan, henkilökohtaiseen semmoiseen lienee hyvin harvalla kirjailijalla varaa... Saattaa myös olla, että musiikot/laulajat esiintyvinä taiteilijoina ovatkin keskimäärin halukkaampia tuotteistamaan ja markkinoimaan itseään kuin julkisuuteen kuka mitenkin suhtautuvat kirjailijat. Koskahan näemme kirjailijan, joka onnistuneesti brändää itsensä niin, että alkaa sivuillaan myydä paitsi kirjojaan myös oheistuotteita, tyyliin Tarja Turusen kuuluisat (heh) kristallit... Potentiaalia tähän suuntaan näkisin kyllä vaikkapa Katri Mannisessa, jonka uusimman kirjan myyntiluvuille voi - tämän ja edellisen keskustelun elokuvateemaan sopivasti - uumoilla melkoista nostetta leffan myötä. Sarjakuvapuolellahan ainakin Juba Tuomola on jo päässyt oheistuotteisiin asti.

Joka tapauksessa, kyllä uneksia saa ja ideaa jatkokehitellä. Vähintäänkin bloggaavat kirjailijat voisivat mainostaa (myös) toistensa teoksia ja linkata sopivin paikoin kollegoiden sivuille, tyyliin "jos pidit minun kirjastani, suosittelen luettavaksi myös tätä ja tuota". Kysymys kuuluu, kehtaako sitten kukaan vaihtaa tuossa lukea-verbin tilalle "ostaa"...

P.S. Erittäin kiinnostavia keskusteluja kaikkiaankin nämä pari viimeistä, hyviä huomioita ja kiperiä kysymyksiä muillakin kommentoijilla, Kirstistä puhumattakaan. Pisti taas liikettä Puzzlerin päähän... kiitos!

Pirkko, mitä sitten tarkoitit? Koska ei minusta voi mitenkään sanoa etteikö Suomi olisi hyväksynyt Narnia elokuvaa, se pyörii Turussakin monessa salissa samaan aikaan ja väkeä liikkuu.

Maria, Kultalampi tosiaan itketti minuakin, vaikka ei jäänyt mitenkään lempielokuvana mieleen. Kummallinen ilmiö tämä itkuherkkyyden lisääntyminen iän myötä, koska arkijärki sanoisi että se pitäisi oikeastaan vähentyä. Luulisi että sitä vuosien myötä kuitenkin hiukan paatuisi ja turtuisi tässäkin asiassa, kun muutenkaan mikään ei tahdo enää säväyttää. Mutta hyvä että edes kyynelvirrat ovat vuolaat.

Kiitos itsellesi Puzzler! Kysymys kirjailijan managerista nousee aina tämän tästä esiin, mutta Suomi on pieni kielialue ja myyntiluvut keskimäärin niin pieniä ettei manageri kannata. Mutta olen kyllä joskus ajatellut, että sellaisen managerin voisi hankkia joka hoitaisi homman niin, että joku keksisi tehdä kirjastani elokuvan. Tosin en tiedä onko elokuvakaan mikään takuuvarma tie valtaviin kirjamyyntilukuihin. Joskushan elokuvat floppaavat.

Joillakin kirjailijoilla on kummikouluja, kouluja joissa he käyvät kertomassa kirjoistaan jne. Mutta joskus on käynyt mielessä että kuka ryhtyisi kummiksi kirjailijalle.

Kirjailijalle olisi kieltämättä kummista enemmän iloa kuin apurahasta. Ehkäpä jokin säätiö voisi jakaa apurahojen sijaan aikaansaavia kummihenkilöitä? Yllättävän paljon eri tahot olisivat kiinnostuneet kuulemaan kirjoista ja kirjailijoista jos joku vain asiaa heille tyrkyttäisi.

Itsekin voisi riehua sähikäisen lailla joka puolella mutta siihen ei aika aina riitä. Kummihenkilö voisi tosiaan hoitaa juoksevat asiat, kuskata tilaisuuksiin, puffata lehtiin, ostaa vokaalit...

Kehittelemisen arvoinen idea JPK.

WoW's previous. 8GB MP3 PLAYER system of player. apple ipod versus player . canon digital camera combat involved . digital camera a ladder-type system . digital cameras where players . dvd player could only advance at . eve isk the expense of other players. ipod This created a brutal . ipod nano competition which . ipod shuffle demanded unreasonable. ipod touch amounts of playing . ipods to reach the top. mp3 tiers of advancement. mp3 player Most players. mp3 players would never be able to. mp4 achieve these goals. portable dvd players simply because of . powerleveling the massive time. powerleveling wow investment. wow I learned . wow gold a lot though. wow gold or remembered . wow leveling learning a lot. wow powerleveling depending on. zubehoer mp3 player how you look at it.

Don't waste your badges . 1GB MP3 PLAYER on nether. 1GB MP3 PLAYER vortexes . 1gb mp3 players or epic gems. 2GB MP3 PLAYER even though. baladeur MP3 this can significantly . baladeurs MP3 boost your stock of . best mp3 player cash it is . buy mp3 player not worth it. buy mp3 players Many trinkets . digital mp3 player and offhands such as relics. ever quest platinum totems . gold wow and idols cost . lecteurs mp3 a few badges . lineage 2 adena and can be a . mp3 mp4 significant upgrade. mp3 mp4 player These trinkets . mp3 player are essential . mp3 player wholesale in pve . mp3 players and in many cases pvp. mp4 player A usual . mp4 players set up of a pvp/arena . runescape gold geared player is . runescape money that they will carry . wow geld "Medallion of the Horde". wow schnell gold. and a Badge Trinket. wowgold To achieve.