Tulin tänne törkkendaalisti mainostamaan blogini uusinta postausta. Sitä viimeistä..:) (Käy Kiiperi Turun konsertissa ja kerro sit millanen oli!)

Osallistun tähän ketjuun vastavuoroisuuden nimissä ja kerron mitä näkyy.

Muurahaisjono. Niitä pieniä, jotka haisevat jos ne tappaa.
Papereita. Sikinsokin.
Nurkassa onnenkukka ja siinä lapsen tekemä origamikukinto.
Afrikkalainen niinitarjotin, valokuva, kirjoja.
Muistiipanolappuja ja luetteloita asioista, jotka pitää hoitaa pois kuleksimasta ennen ensi vuosituhannen vaihdetta.
Vasemmalla ikkuna, jonka sälekaihtimet heilahtelevat tuulenvirissä. Oikealla Omppukone, jonka joku on jättänyt auki lataamaan kotileffaa.
Jaloissa pahvilaatikoita, jotka piti purkaa pari vuotta sitten.
Hämähäkki.
Joulukortteja, käynttikortteja, lehtiä, listoja, pölyä ja sälää. Paljon.
Piirustuksia.
Selän takana kirjahylly, jossa paperipinoja.
Oikealla ylhäällä ilmakuva suolaisesta maisemasta, jossa pienet joet liittyvät toisiinsa yhtyen lopulta jättimäiseen jokeen. Siinä joessa on paljon krokotiileja. Se on fakta.
Vasemmalla kirja, jonka sain tänään Tähtitorninmäeltä: Jules Renardin Kuvien metsästäjä.

Hyvää joulua!

Ojoi, sehän on tuossa mun kotikirkossa se konsertti! Ilman muuta menen! Kiitos tiedosta!

Mut mikä harmi, ettei saa kuulla niitä sun lauluja.

Harmi on niin! En ole itsekään kuullut kuin yhden vasta esitettynä. Pitää odottaa levytystä!:)

Sori Kirsti, mä näköjään pilasin sun ketjun, kun kukaan muu ei enää uskalla kirjoittaa mitään!
No, mä meen, mä meen, so long, ja kaunista joulua!

No pelastan teidät pulasta. Koneelta näen vaihtoehtoisesti joko tyhjän nurkan ja yllä seinälampun tai peilistä oman naamani. Jälkimmäinen ei aina innosta, valaistus paljastaa armotta väsymyksen juonteet.

Kirogurun meemi on hauska, olen seurannut sitä kiinnostuneena. Minua tosin kiinnostaisi enemmän mitä ihmiset koneen ääressä kuuntelevät. Minä kuuntelen nyt Jani Wickholmia, äsken soi Olavi Virta.

Kaunista joulua kirsi, etkä sä mitään pilannut.

Tui, minä en kuuntele mitään musiikkia täällä työnurkassani, olen juuttunut totaaliseen hiljaisuuteen. Mutta olen kyllä miettinyt pitäisikö hommata jokin aparaatti jolla voisi kuunnella levyjä. Kuuntelisin luultavasti vanhaa kirkkomusiikkia, mikään muu ei sillä tavalla kestävästi sytytä.

Gregoriaaninen kirkkomusiikki on todella rauhoittavaa. Huomaan itse valitsevani tiukasti mielialan mukaan, mikä tahansa ei käy. Tosin perheessä muutkin kuuntelevät musiikkia, joten korvia ei aina voi sulkea. Mutta en tee enkä harrasta luovaa kirjoittamista, joten voin ottaa vapaammin.

Minun tietokoneeni takaa näkyy televisio, sillä istun olohuoneen sohvalla. Kätevää seurata ohjelmia samalla, kun on koneella. Hmmm. Musiikkiakin kuuluu, genre riippuu siitä, kuka kuuntelee -poika Apulantaa, tyttö TikaTakia, PP gruuvia.

Oma kirjoituskammio, hahhah. Ei maar, voisi tästä siirtyäkin hiljaisuuteen, mutta melu ei haittaa.

Se on varmaan mihin tottuu. Olen kehittänyt vakavan yliherkkyyden mitä meluun tulee ja aina kun miehen silmä välttää painelen kakesta töllön ääntä pienemmälle.

Hyvää joulua, Kirsti.

Kyllä voitte olla maksamatta puusepälle. Ei ainakaan tarvitse maksaa koko summaa, koska työkin jäi keskeneräiseksi. Uhkaatte vaan jättää maksamatta koko summan, niin hänelle järjestyy yllättävän äkkiä aikaa tehdä puuttuva kaide ;D

Katselen tietokoneen yli vanhaa kulahtanutta rullaverhoa, joka on vedetty ikkunan eteen. Oikealla on takaovi, jossa samanlainen rullaverho.

Ikkunan vasemmalla puolella on Mannerheimin kuva, miehen isoäidin jäämistöstä pelastettu. Tietokoneen vieressä on tulostin, skanneri, epämääräinen määrä erilaisia kaiuttimia. Lapsi on jättänyt työpöydälle kaksi tyhjää tuoremehupurkkia ja energiajuomapullon. Minun jäljiltäni on teemuki ja keksipaketin raato. Hotkaisin jo keksit makeannälässäni ;)

Luulen, että seinillä, katossa ja lattialla on melkoisesti pölyä. Onneksi olen kuitenkin aika likinäköinen ja silmälasitkin kaipaisivat päivitystä, joten tällainen sivuseikka jää huomaamatta, jollen ihan tarkoituksella rupea nuuskimaan ihan lähietäisyydeltä :D

Minusta nähden oikealla seinällä on saunan ovi, sitten vanha perintökirstu, painava kuin mikä, sen jälkeen takka ja kesällä valkoiseksi rapattu seinä. Vasemmalla seinällä on pieni sohva, joka toimii myös varavuoteena vieraita varten, selkäni takana on paljeovi. Oviaukosta pääsee eteiseen ja ruokahuoneeseen. Ihan on hiljaista. En minäkään erityisemmin pidä metelistä. Varsinkin kun pitää keskittyä, väännän hanikat kaakosta lounaaseen. Sitten jos vielä olen ollut ihmisten ilmoilla ja on pitänyt olla sosiaalinen, kaipaan jälkeenpäin omaa rauhaa, hiljaisuutta.

Niin, kyllä minäkin olen sitä mieltä, että hinnassa tämä odotuskausi pitäisi ainakin ottaa huomioon.

Minullakin on aika pölyistä täällä, eikä se ole pelkkä luulo. Mutta en minä nyt kyllä enää siivoamaankaan rupea. Hyvää joulua sinullekin!