Olet oikeassa.

Minuakin hämmästytti, inhotti ja tympäisi tuo tutkimus. Tai siitä kirjoitettu juttu. Tutkimuksen teksti voi olla ihan jotain muuta, sillä toimittajat tekevät jutun yleensä oikoen.

Totta (kirosana) lihava lapsi, nuori tai aikuinen on masentunut ympäröivän maailman suhtautumisenkin vuoksi. Kun eri tutkimuksissa löydetään yhteyksiä milloin minkäkin taudin ja lihavuuden välille, minä perään yhteistä tuntematonta tekijää. Mitä jos ei asia olekaan niin yksinkertainen, että on syy on lihavuus ja seuraus masennus. Voisiko olla päinvastoin?

Ja vielä: jos onkin olemassa jokin tuntematon tekijä X, joka on syynä kaikkiin vaivoihin: lihavuuteen, masennukseen, metaboliseen oireyhtymään, sydän- ja verisuontentauteihin jne.

Täällä Australiassa jättilihavia ihmisiä on ihan hirveästi. Siis en tiedä viimeisimpiä lukuja, mutta viimeksi kun katsoin ihmisiä ruokakaupassa, kassalla vuoroa odottaessani, laskin kuinka moni jonottaja oli selvästi ylipainoinen. Siis ei 10 eikä 20 kiloa ylipainoinen vaan vähintään 30-40 kiloa ylipainoinen. Kassoja oli auki kolme plus pikakassa, ja jonottajia lisäkseni joka kassalla pari kappaletta plus pikassajono, jossa oli ehkä viisi. Yhteensä meitä oli 12. Näistä oli 8 hyvin lihavaa. En jaksa uskoa, että ensin nuo ihmiset olivat masentununeita ja siksi lihoivat. Minä luulen, että syy on siinä, että ihminen on laiska ja mukavuudenhaluinen, ja kun makeaan ja rasvaan totuttelee, niin sitä vaan syö ja syö. Monelle kilot tulevat ns. hiipimällä. Liikunta on minimissä, siis sellainen arkipäiväinen liikkuminen esim. kauppaan kävely, postiin kävely, töissä poratiden ravaaminen ylös-alas. Tiedän itsestäni, että painoa alkoi tulla, kun normaali työssäkäyminen jäi pois ja sen myötä syntynyt liikunta "unohtui". On helppoa laskea oma kalorinkulutus vaikkapa askelmittarilla. Jos en kävisi punttisalilla ja sauvakävelemässä, en liikkuisi juuri lainkaan. Niin se vaan on. Ja mitä kaloreihin tulee... Täällä on ihan hirvesäti jengiä, joka ei koskaan katso kuinka paljon kaloreita on perunalastuissa, suklaapatukassa jne. Ihan oikeasti. Olen suu auki tuijottanut Biggest Loser-ohjelmaa, jossa nämä tosi lihavat tosi elämän sanakrit paljastavat etteivät tienneet, että Mäkkärin hampurilainen lihottaa....

Tämä on kyllä kulttuureista johtuvaa myös. Olen tavannut mm. kiinalaisia äitejä, jotka ovat ylpeitä lihavista lapsistaan. Heille ei tule mieleenkään, että lapsi saa luultavasti sydänkohtauksen ennen 30 ikävuotta ja sokeritaudin parikymppisenä.

Täällä on niin paljon superlihavia ettei heitä edes ajattele hirmu lihavina enää. Täytyy olla sellanen 200-kiloinen, ennen kuin tulee kiinnitettyä enemmän huomiota. Esim. 150-kiloisia junttura-mallisia miehiä on Australia pullollaan. Sitä ei vaan tajua kuinka paljon he painavat ennen kuin katsoo Australian Biggest Loser-ohjelmaa:)

Jos kansa pulskistumistahti jatkuu näin, niin pian laihat ovat niitä joita kiusataan ja jotka masentuvat laihuutensa vuoksi.

Väitöskirjan tekijät opiskelevat tutkimusmetodia. Yksittäisestä väitöstutkimuksista ei kovin uusia totuuksia useinkaan löydy ja tulosten tulkinta vaatii asiantuntijuutta sekin.
Minusta tutkimustutkimusten uutisointi yleensä on ongelmallista siinä mielessä, että lukijalle usein jää vastuu tulosten merkittävyyden arvioinnista ja harva lukija siihen kykenee. Jotkut tulokset saavat suhteetonta huomiota osakseen ja ohjaavatkin sitten ihmisten käyttäytymistä vinoon.

Lihavista ihmisistä on julkisuudessa tehty pilkan kohteita. Tähän eivät ole syyllistyneet vain toimittajat, vaan ilmiö on paljon laajempi. Lihavia on leimattu tahdottomiksi, laiskoiksi ja ties miksi. Lihavuuden syitä kannattaa tarkastella monista näkökulmista. Minusta on tärkeää, että psykologia on mukana, se on olennainen osa asiaa. Myös verkoratkaisut ja yhdyskuntarakentaminen ovat tärkeitä, samoin työaikalainsäädännön noudattamisen valvonta ja ties mikä.
Olen todella pahoillani siitä, että suomalainen uusmoralismi on ottanut ylipainoiset ihmiset silmätikuikseen sen sijaan että annettaisiin edes halukkaille paino-ongelmista kärsiville tukea.

Obeesia, kyllä ainakin tässä lihavuusjutussa mielestäni selvästi on olemassa jokin sitkeä tuntematon tekijä x, ei asia ainakaan perinteisin keinoin ole näköjään mihinkään suuntaan ratkeamassa.

Ruu, minä taas en voi uskoa, että pelkkä laiskuus ja mukavuudenhaluisuus johtaa jättilihavuuteen, koska eihän lihavuus ole yhtään mukavaa. Itse ajattelen, että ylensyönti on riippuvuusongelma, mutta millainen sitten on riippuvuusongelman ja masentuneisuuden välinen yhteys, se on kiinnostava kysymys.

Joo Kirsi, eihän sitä oikeastaan voi tietää mikä on ollut ko. väitöskirjan sanoma, toimittajathan ovat tutkimuksen pohjalta värkänneet näitä uutisia oman ideologiansa mukaisesti, varmaankin. Sinänsä on minusta kiehtovaa, kuinka lapsenkengissä kaikenlainen tutkimus on, mitä tulee liikalihavuuden syihin ja se lihavuuden torjumiseen. Jotenkin asenteet tuntuvat jämähtäneen jonnekin kivikaudelle.

Kirsti, näitä kerrassaan lyömättömiä väitöskirjoja tehdään jatkuvasti. Kuinka paljon nollatutkimusta tehdäänkään! Muistan lukeneeni yhdestä, jonka keskeinen väittämä oli, että pankkiautomaatti lisää turvallisuudentunnetta...

Hah joo. Minä muistan yhden tutkimuksen joka osoitti, että kerrostaloasukkaat käyttävät keskimääräistä enemmän hissiä.

En ole valmis leimaamaan kyseistä väikkäriä noin vain nollatutkimukseksi ainakaan lukematta sitä (sittenkin varaan vielä sen mahdollisuuden, että en ymmärrä asiaa riittävästi).
Nuo lyhyet tiedeuutiset syntyvät usein sillä tavoin, että yliopiston tiedotus värkkää asiasta tiedotteen ja siitä tiedotusvälineet tekevät sitten uutisen. Joskus toimitusten arvostelukyky pettää ja uutiskriteerit unohtuvat tai ehkä ajatellaan, että yleisöä kiinnostaa mikä tahansa uutinen aihepiiristä, joka tällä hetkellä on tapetilla, vaikka uutisessa ei näyttäisi olevan oikein mitään uutta.
Olisi kuitenkin perin väärin, jos tutkija muuttaisi tuloksiaan sen tähden, että tulokset eivät ole yleisön kannalta katsoen riittävän mediaseksikkäitä. Tiede ei voi rakentaa yleisille oletuksille, vaan sen on usein tutkittava sellaisiakin asioita, jotka tuntuvat itsestäänselvyyksiltä, kuten sitä, onko maa tosiaan pannukakku ja onko aivan varma, että maa on maailmankaikkeuden keskipiste – vaikka sitten päädyttäisiinkin nollatulokseen. Sori.

Joo, JOS annoin sellaisen kuvan että mielestäni PELKKÄ laiskuus ja mukavuudenhalu johtaa jättilihavuuteen, niin annoin väärän kuvan.

Minä vaan väitän, että MONILLE, ei kaikille, kilot tulevat hiipimällä ja sitten kun sitä painoa alkaa olla, niin on paljon helpompaa olla tekemättä asialle mitään kuin alkaa tehdä silloin jotain. Tiedän tämän omasta kokemuksesta.


Oletan, ja uskon, että joillakin ylipaino johtuu masennuksesta. Oletan, ja uskon, että ylipaino usein saattaa johtaa masennukseen. Kyllä siellä linkki on ajatteleepa asiaa kummin päin vain. Tutkimustuloksia en ole aiheesta lukenut. En tiedä edes kuinka paljon asiaa on tutkittu. Kyllähän tutkimus yleensä tulee paljon perästäpäin. Asia on yleensä ollut tapetilla jo aika pitkään ennen kuin tietoa alkaa asiasta olla. Mikä ei ole yllättävä huomio sekään.:)

Media, ainakin täällä, manipuloi noita tutkimustuloksia ihan sellaisiksi kuin haluavat.., Ainakin se siltä tuntuu... Paras ratkaisu taitaa olla mennä sinne alkulähteelle, elikä lukea koko väikkäri, ennen kuin ihan varmasti tietää mistä on kyse. Ja tuo tutkimustulos sinällään (lihavalla naisella on suurempi riski sairastua masennukseen kuin ei-lihavalla) on kai täytynyt tehdä, jotta siitä pääsee joku toinen jatkamaan. Niin kauan kuin asiaa ei ole tutkittu, se ei ole tiedettä. Ja tiede toimii tietyin pelisäännöin. Elikä tuon väikkärin voisi ajatella olevan pohjatyötä tuleville tutkimuksille. Voin olla väärässä, en ole asiantuntija ja akateeminen maailma ei ole vielä ihan täysin hahmottunut minulle.

Koko lihavuusasiassa minua kauhistuttaa se kuinka paljon sairauksia ihmiselle tulee ylipainon myötä. Isoäidilläni katkesi verisuoni päässä. Hän oli hyvin lihava ihminen aikana, jolloin lihavia ei vielä ollut joka nurkalla. Minulla on tuttavia, ystäviä ja sukulaisia jotka kärsivät ylipainonsa tähden. Isoisäni sai kuolion jalkoihinsa hoitamattoman sokeritaudin takia. Jne.

Onko lihavuus sitten yhteiskunnan syy, vaiko yksilön syy, en tiedä. Mutta apua pitäisi ihmisille saada.

Kirsi, tuon väitöskirjan kohdalla huomiota oikeastaan herätti vain se, että tutkimustulos uutisoitiin televisiossakin, mikä tuntui niin hölmöltä, koska omasta mielestä tuo ei ole mikään tutkimustulos, vaan asia jonka jokainen jo tietää. Taustalla varmasti olisi kaikenlaista uutta ja yllättävääkin tietoa, mutta sitä ei lainkaan uutisoitu, eikä sitten seuraavan päivän lehdessäkään ollut mitään. Näin sitä ollaan siis toimittajien ammattitaidon varassa, sillä minulla ei ainakaan näillä näkyvin ole aikaa eikä motivaatiota ryhtyä etsimään käsiini ko. väikkäriä.

Ruu, samaa mieltä että lihavuuden vuoksi ihmiset kärsivät. Eikä vähiten sen vuoksi, että asenteet lihavia kohtaan ovat niin pöljiä. Mutta tietenkin lihavuus on myös terveyshaitta, joskin verisuonia poksahtelee päästä muutenkin. Mutta siis en epäile etteikö lihavuus aiheuttaisi sairauksia. Itseäni vaan kyllästyttää se massiivinen ruokavalistus, jonka saartamana täällä eletään. Kaikki tuntuvat uskovan kuin pässi suuriin sarviinsa siihen, että tietoa lisäämällä homma jotenkin hoituisi. Suomalaiset ovat kyllä hyvin valistuneita syömistensä suhteen ja kuitenkin paino nousee.

Mielestäni oikeastaan ei voi edes tehdä tuollaista valintaa että yhteiskunnan syy tai yksilön syy, koska yhteiskunta on jokaisen meidän sisällä, silloin kun jokin asia on yksilön syy, se on myös yhteiskunnan syy ja päinvastoin.

On aika mahdotonta laihtua, jos käyttää valmisruokia. Lukekaapa tuoteselosteita.

Uskoisin, että yleinen stressin lisääntyminen lihottaa myös ihmisiä. Ennen tiedettiin vain oman kylän murheet, nyt koko maailman tragediat tulvivat esille kaikista tiedotusvälineistä.

Suomessa oli kuitenkin lihavia ihmisiä ennenkin. Englantilainen naiskirjalija kauhistelee mm Helsingin ylilihavia ajureita kirjassaan, joka kertoo 1900-luvun alun Suomesta.

Kirsti, en aina reagoi nähin lihavuusjuttuihin, mutta reagoin syystä, että kohdistit kärkesi väitöskirjaan ja se herätti oman kriittisen teoimittajaminäni horroksesta.
Itselleni tämän keskustelu on opllut valaiseva: nyt lihavuuspuheessa on menty jo niin pitkälle, että valtamediatkin luulevat, että mikä tahansa asiaan liittyvä kelpaa.
Olen Ruun kanssa samaa mieltä siitä, että tietoa tulee kyllästymiseen saakka, ja vielä kaiken lisäksi ristiriitaista tietoa. Pelkkä tieto ei laihduta, ei edes terveellinen ruoka laihduta, moralismista puhumattakaan.
Blogisiskon näkökulma on hauska. Nythän kuljetusalan järjestöillä on juuri meneillään painonpudotuskampanja. Lääkäri Pekka Nykänen julkaisi hiljattain nettipäiväkirjassaan listaa Euroopan lihavimmista. Siinä Suomen miehet olivat aika lailla kärjessä, seitsemäntenä. Tosin Britannia oli kakkosena.

Jyväskylän yliopistolla työskentelee Hannele Harjunen niminen lihavuustutkija. Olin pari vuotta sitten kuuntelemassa hänen luentoaan ja pidin kovasti.

Kyse ei ollut terveysvalistuksesta vaan tutkimuksesta siitä, miten lihavat naiset itse kokevat asemansa yhteisönsä jäseninä ja millaisia normipaineita lihaaviin naisiin kohdistetaan. Hoikkuuteen kohdistuvat odotukset kertovat paljon myös siitä, miten naista määritellään ja mitä on "hyväksyttävä naiseus".

En tiedä, löytyykö ko. tutkijan artikkeleita netistä, enkä ennätä tässä välissä googlata, mutta tutkija itse ainakin löytyy. Sen verran vilkaisin.

Minua hirvittää ajatus siitä, miten toimittajat repivät uutisia julkaistuista ja keskeneräisistäkin tutkimuksista. Ei huvittaisi joutua hampaisiin...

Minun kokemukseni mukaan tutkimukset eivät yleensä ole läheskään niin idioottimaisia kuin lehtijuttujen perusteella voisi luulla. Toki heikkolaatuistakin tutkimusta on - ja myös mukamas "tutkimusta", joka esiintyy tutkimuksena, mutta ei todellisuudessa ole sitä. Kaikennäköisiä katugallupeja otsikoidaan lehdissä tutkimuksina. Jos joku kysyy muutamalta vastaantujijalta mielipidettä, niin ei se totisesti tutkimuksen nimeä ansaitse. Kyseessä on vain yhteenveto muutaman ihmisen mielipiteistä ja siinä kaikki.

Tutkimuksia tarvitaan siitä huolimatta, vaikka "kaikki tietäisivätkin". Asioihin suhtaudutaan vakavasti vasta sen jälkeen, kun siitä on tutkimustietoa.

Itsekin huomasin, että vihdoin viimein oli tehty tutkimus (osa suurempaa kokonaisuutta) median vaikutuksista nuorisoon ja minkälaisia paineita se nuorisolle aiheuttaa. Vaikka siitä on ollut puhetta ja suurin osa on tiedostanut asian, ovat mm. mainostajat ja muut liberalistisen näkemyksen kannattajat helposti vähätelleet näitä tietoja ihmisten luuloina ja leimanneet mainosten vaikutuksista puhuvat hysteerikoiksi (hehee). Noh, joka tapauksessa vaikka tämäkin asia on ollut kaikille selvillä, nyt vasta kun siitä on tehty tutkimus, se pitää ottaa vakavasti eikä enää tutkimustuloksia voi niin vain mitätöidä. Päästään vihdoin edes vaiheeseen, jossa tutkimus pitäisi vastakkaista mielipidettä edustavien tahojen jollakin tavalla yrittää vesittää. Mutta sitä ennen asiaan pitää kuitenkin todella paneutua ja se on minusta positiivista. Jospa se ei vaikka onnistuisikaan.

Ja mikä muuten tukee tukee tuota väitöskirjaakin. Enäähän ei voida välttää yhteiskunnalista vastuuta myöskään tuon naiskuvan luomisen suhteen. Siis vastuu masennuksesta on myös yhteiskunnan rakenteitten syytä, ja sen vastuunottamisen herättämiseen tutkimukset näyttäisivät olevan välttämättömiä.

No totta tosiaan Saara, en osannut ajatella asiaa tuolta kantilta, mutta tuossa on perää kyllä.

Arja, Hannele Harjunen on tuttu naama kyllä, on ollut tellussakin puhumassa näistä asioista.

Kirsi, samaa mieltä, jos tieto laihduttaisi niin me suomalaiset olisimme jo enimmäkseen aika laihoja.

Blogisisko, stressin lihottavuudesta taitaa olla jo tutkimustuloksiakin, ainakin naisten vyötärönympärys on stressin vuoksi kai paisunut, ampiasvartalot ovat muisto vain.

Ei väitöskirjaa lukematta saa haukkua ainakaan jos ei ole mitään erityisemmän viisasta sanomista.

Tässä edes tiivistelmä. Tasoittamaan epäreilua tilannetta.

http://herkules.oulu.fi/isbn9789514283284/index.html?tulosta=yes

Minua naurattaa nyt kaksi asiaa.
Kirsti, kirjoitit kuinka suomalaiset ovat valistuneita ruoan suhteen. Ajattelin heti, että huomioitavia asioita on kaksi : ruoka JA liikunta. Ja heti perään Blogisisko muistuttaa vuosisadan alun lihavista ajureista...
Siinä se nähdään. Jos ei liiku omin voimin, ei kuluta. Ihan sama kuin valistuneesti yrittää syödä. :)

Ruu, vuosisadan alussa ei kyllä oltu samalla tavalla valistuneita ruuan suhteen kuin nykyään.

Sedis, lähetä tiivistelmäsi toimittajille. Erityisesti telkkariuutisten kautta pöntöt näkemykset levisivät kerralla noin miljoonalle suomalaiselle.

Pitää syödä vähemmän kuin kuluttaa, niin laihtuu. Laihtumista voi saada aikaan joko liikkumalla enemmän, syömällä vähemmän tai tekemällä molempia. Yksikin vaihtoehto riittää, jos sen vain todella toteuttaa.

Laihtua voi vallan hyvin, vaikka vain makaisi sohvalla, jos jättää syömisen vähälle. Ei se silti suotava tapa ole, koska terveenä pysyäkseen ihmisen pitäisi myös liikkua. Joillekin tämä tosin voi oll ainoa tapa, joka onnistuu.

Tunnen henkilön, joka laihutti yli kymmenen kiloa eikä hänellä ollut minkäänlaisia liikuntaharrastuksia. Tämä henkilö oli yrittänyt laihduttaa monet kerrat, mutta hänen laihuttamisensa oli aina kaatunut siihen, että liikunta tuntui pakkopullalta. Hän lipsui liikunnasta ja sen seurauksena ajatteli, ettei tästä mitään tule. Siihen loppui kerta toisensa jälkeen se tervellinen syöminenkin ja kilot tulivat takaisin.

Eräällä kerralla tämä tuttuni päätti, että ei vaadi itseltään liikuntatottumusten muutosta vaan ainoastaan syö vähemmän. Se onnistui, ja kilot karisivat. Tuntemani henkilö on edelleen normaalipainoinen ja tästä on jo parikymmentä vuotta aikaa. Ei hän vieläkään liikuntaa ihmeemmin harrasta.

Luulen, että aika monikin pääsisi kiloistan eroon tällä tavalla. On aika kova vaatimus vaatia itseltään sekä liikunta- että ruokailutottumusten muuttamista yhtä aikaa. Erityisen vaikea tilanne on silloin, jos kokemukset liikunnasta ovat olleet enimmäkseen kielteisiä ja itsetuntemusta tallaavia. Enkä liikunnalla ja ruokavaliolla laihduttaminen sopii hyvin niille, jotka ovat olleet lapsena laihoja, mutta voi olla mahdoton pesti niille, joille yritykset harrastaa liikuntaa aktivoivat lihavassa lapsuudessa koettuja traumoja eivätkä lainkaan palauta mieleen aiempia onnistumisen kokemuksia, koska niitä ei ole.

Arja, tuo mitä sanot, on varmasti totta. Liikunnan lisääminenhän ei kaikille tuo sellaista autuutta kuin liikuntafriikit tuntuvat olettavan. Itse liikun jonkin verran, kävelen ja pyöräilen ja suunnittelen uimisen aloittamista, mutta minun täytyy tehdä sitä aika varovaisesti ettei vain ala ahdistaa kaikki kauheat muistot jotka tulvii mieleen kouluajoilta.

"..joille yritykset harrastaa liikuntaa aktivoivat lihavassa lapsuudessa koettuja traumoja eivätkä lainkaan palauta mieleen aiempia onnistumisen kokemuksia, koska niitä ei ole.."
Totta. Toisaalta on totta, että jos ei saa edes yritettyä, niin silloin ei varmasti tule yhtään hyvää kokemusta tilalle.

Ajattelin just tänään, että ihmisen on kai pakko saada edes yksi hyvä kokemus, joka auttaa kääntämään ajattelun suunnan. Sillä siitähän siinä on kyse. Kuinka muuttaa oma ajatusmaailma liikunnalle myönteiseksi. Ellei sitä saa tehtyä, ei sitä nouse sieltä sohvan pohjalta edes yrittämään.

"Liikunnan lisääminenhän ei kaikille tuo sellaista autuutta kuin liikuntafriikit tuntuvat olettavan."
Mun täytyy sanoa, että mun tuttavapiirissä ei ole yhtään liikuntafriikkiä (tai joo, ystävän miehen veli juoksi tuplamaratoneja, kunnes lonkka meni paskaksi, ja sit on yks bloggarikaveri, joka on tosi hyvässä kondiksessa, tiemmä :), joten ei ole paljon omakohtaista kokemusta mitä mieltä liikuntafriikit sanovat. Mutta kaikki ne jollakin tasolla liikkuvat tuttavat ja ystävät, joita nyt pikakelauksella ajattelen, sanovat että liikunta on hyväksi. Ja tämä yksinkertainen huomio sisältää myös sen asian, että liikunta on hyväksi varsinkin pääkopalle. Henk.koht. tiedän että joinakin päivinä ainoa, joka auttaa esim. stressiin, on kävelyretki tai muu fyysinen hiestyminen. Esim. tänään olin tosi laiska, en ole kävellyt kuin puolisen tuntia läntystelyvauhtia (suoritus on tietysti parempi kuin ei mitään ja annan laiskuuden itselleni anteeksi:) ja tunnen ruumiissa ja mielialassa, että olisi pitänyt sittenkin ottaa itseä niskasta kiinni ja käydä vaikka pikalenkillä, kun en punttisalille asti päässyt...

Tärkeintä lienee se, että halu on olemassa. Ilman halua liikkua ei varmasti tee mitään muutosta elämäänsä. Henk.koht. minulla oli suurimpana motivoijana liikunnan lisäämisen kanssa se, että halusin tulla terveemmäksi. Halusin tuntea oloni hyväksi. Nyt neljä kuukautta myöhemmin voin sanoa, että ero on valtava. Mieliala on parempi, polvet ovat kunnossa, päkiään ei pistä. Jaksan pidempään, portaat ovat kevyitä nousta. Aamuisin on mukva nousta ylös sängystä, kun ei ole veltto olo. Minusta tuntuu kuin olisi lähtenyt vuosia pois olemuksesta. Halpa ja hyvä mielialalääke.

Vielä tuohon Kirstin kommenttiin:" Liikunnan lisääminenhän ei kaikille tuo sellaista autuutta kuin liikuntafriikit tuntuvat olettavan."
Ihan suoraan sanottuna se kuulostaa siltä, että puhut itsesi negatiiviseksi koko asian suhteen ennen kuin pääset edes aloittamaan. Sana "autuus" tässä yhteydessä kuulostaa ivalliselta. Se kuulostaa paitsi muiden myös itsensä ivaamiselta, ikään kuin "mitä tässä nyt hirveesti edes yrittämään, autuutta siitä ei irtoa, ne on friikit jotka saavat siitä kicksejä kumminkin, en minä" jne. Minusta kuulostaa siltä niin kuin et antaisi itsellesi nyt mahdollisuutta onnistua, tai edes yrittää tosissaan... Ja minusta se on väärin. Kuka tahansa voi alkaa liikkumaan ja kuka tahansa voi saada liikkumisesta hyvän olon tunteita, se on sallittua kaikille. Se on mahdollista kaikille. Kaikki ovat sen arvoisia. Kaikki ovat hyvän olon arvoisia.

Minulle saa nyt nauraa ja mielipidettäni saa ivata, mutta ei se siitä muuksi muutu. Pään sisältä lähtee kaikki, myös se salliiko itselleen muutoksen, muutoksen olotilaan ja mielialaan.

Mä en näköjään opi olemaan puuttumatta ihmisten elämään. Sori. Voit deletoida tuon edellisen postauksen. Jokainen tekee loppujen lopuksi niin kuin hyväksi näkee.

Ruu, minähän sanoin tuossa ylempänä, että harrastan jonkin verran kuntoilua, tahtoo sanoa 2-3 kertaa viikossa. En ole itse huomannut, että liikunta olisi valtavasti vaikuttanut mielialaan, mutta uskon että joillakin ihmisillä lähtevät liikkuessa endorfiinit liikkeelle ja he kokevat suurta mielihyvää. Pitäisi minusta hyväksyä, että me ihmiset olemme tässäkin erilaisia. Itselle liikunta ei tuo valtavaa mielihyvää, mutta ei toki mielipahaakaan. Lopettaisin sen kuitenkin heti, ellen uskoisi, että minun on vaikkapa vain tulevaisuutta silmällä pitäen syytä pitää huolta toimintakyvystäni. Työ on kököttämistä joten vapaa-aikana pitää sitten hiukan rasittaa itseään, mutta ei se minusta erityisen hauskaa ole.

Kirsti, tänään oli Hesarissa juttu siitä, kuinka lihavuus ja väsymys korreloivat toisiaan. Taidanpa referoida sen blogiini jossakin vaiheessa. Nimittäin tuolla toisella puoliskolla on taipumusta nipistää yöunista. Minä taas nukun vähän liikaakin. Nautin liikunnasta, kunhan vaan saan itseni liikkeelle. Liikkeelle lähteminen onkin se kaikkein vaikein juttu.

Täällä joku sanoi, että yhdellä rysäyksellä ei kannata muuttaa elämäntapojaan. Olen samaa mieltä. Uusiin elämäntapoihin tottuu keskimäärin kahdessa vuodessa.

Kannattaa vaikka ensin muuttaa ruokavaliotaan terveellisemmäksi. Kun uuteen ruokavalioon on tottunut (noin kahdessa vuodessa!), voikin sitten ruveta harrastamaan liikkumista.

Aah, eksyinpä aiheesta.

Toimittajilla ei ole aina homma hanskassa, kun he tekevät uutisia esimerkiksi uusimmista tieteellisistä saavutuksista. Uutisella ei välttämättä ole kovinkaan suurta tekemistä uutisoidun tutkimuksen kanssa.

Saarako se mainitsi, että "yleisesti tiedettyjäkin" asioita pitää tutkia. Näennäisistä itsestäänselvyyksistä saattaa jopa avautua uusia näkymiä. Tarvitaankin hyviä tutkijanvaistoja, jotta erottaa mikä on nollatutkimusta, mikä ei.

Hei Celia, minäkin muistan lukeneeni jostain, että jos nukkuu liian vähän, siitä voi seurata lihomista. Se minusta onkin ollut kiinnostava uusi tieto, samoin kuin se, että stressin lisääntyminen lihottaa. Mutta kyllä tuossa Saaran näkökulmassa on tietenkin pointtia myös.

Katsokaapas vaikkapa 70-luvun filmeistä Helsingin katukuvaa Aika paljon "ollaan" silminnähden pulskistuttu, noin kollektiivisesti. Vanhemmat ihmisethän tätä usein pöyristelee. Minä olen silloin ollut laiha pikku tyttö ja nyt olen riivinrautamainen melkein nelikymppinen. Aina nälkä ja yleensä kiire ja herkut maistuvat, toki terveellisen ravinnon kulmakivet takaraivoon jo lapsuudessa iskeytyneinä.
Uskon ettei väestön pulskistumiseen ole mitään kovinkaan mystistä syytä: istumatyö ja juhlaherkkujen tuleminen osaksi jokaista päivää riittää. Näin se on maailma muuttunut muutamassa vuosikymmenessä
Mutta! Mitä käsittämättömän ihmeellistä nyt voitaisiin juhlissa tarjota, jotta todella erotuttaisiin arjesta?
Niinpä.
Sitten on meitä, jotka eivät varsinaisesti lihoa, kehittävät ehkä vain pienen typerännäköisen vatsakummun. Olkaamme kuitenkin kiitollisia siitä, että saamme vapaasti nauttia mössötyksestä. Ehkä sen voimalla kestämme anorektikkosyytökset, huolestuneet sukulaiset, ulkopuolisuuden tunteen naistenlehtiä lukiessa ja ajoittaisen heikotuksen. Väittäisin muuten, että terve pulskuus on jo vallitseva ihmisen ihanne, enemmän kuin mikään muu. Median hypet, höpöt ja catwalk-kriteerit ovat loppujen lopuksi aika kaukana aikuisen ihmisen arki-elämästä, tai edes fantasioista. Nuorten ihanteet ja syömishäiriöt ovat tietysti eri asia.

Olin lihava lukiossa ja yliopiston ensimmäisenä vuotena. Äidin hoivissa saatoin syödä kaksi leivosta päivässä. Ei siihen liittynyt masennusta, vaikka olinkin koulukiusattu. En ainakaan tunnusta retrospektiivisestikään mitään masennusta. Söin koska se oli kivaa ja silloin, 80-luvun lopulla, kun äidin pieni firmakin teki tulosta hyvin, oli rahaa syödä hyvin. Kauheasti en kuntoillut, mutta kuljin usein pyörällä kaupunkiin lähiöstä, jossa asuimme.

Kun muutin opiskelemaan Tampereelle, asuin kesän -91 Pispalanharjulla. Huomasin, että kun sen pyöräilee kaksi kertaa päivässä ylös asti laihtuu. Samaan aikaan lopetin maidon juomisen, samoin kuin mehun kittaamisen ja jogurtin alituisen latkimisen. Laihduin niin että äitini huolestui, kyseli kuulemma silloiselta tyttöystävältäni salaa, syönkö tarpeeksi. Painoni putosi 95 kilosta alle 75:een. Jossain vaiheessa opiskeluaikoja painoin 70 kiloa, kun kävin yliopiston salilla ja lenkillä ja kuljin käytännössä koko ajan pyörällä ja kävellen. Ergo: vähempi syöminen ja enempi liikunta laihduttavat. (Ja köyhyys, kun ei ole varaa kulkea bussilla.)

Sittemmin on tullut takaisin 10 kiloa. Sinänsä huolestuttavasti, että se on tullut 10 vuodessa. Eron aikana laihduin tosin parissa viikossa neljä viisi kiloa. Suosittelen laihduttajille järjettömän vakavaa kriisiä. Muistan lämmittäneeni maksalaatikon ja syöneeni siitä vajaa puolet ja todenneeni, ettei maistu enempää.

Unesta ja lihomisesta: kaksivuotias poikamme on ollut järjettömän huono nukkuja ja olen lihonut kahden vuoden aikana ainakin kolme kiloa, todennäköisesti enemmänkin. On totta, että väsyneenä vetelee suklaata ja hakee todennäköisemmin kebabin kuin väsää porkkanasosekeittoa, mutta uskon myös siihen, että valvominen itsessään lihottaa.

Siis: vaikka liikunta ja ravinto vaikuttavat, kaikkea ei voi itse tehdä. Näin se kai menee. Varsinainen, pysyvä laihduttaminen on niin vaikeaa, että sen helppouden ylistäminen pitäisi kriminalisoida.

Google muuten mainostaa tuossa yläpuolella rasvanliuotusruiskeita ja jotain laihtumis-Bobbya. Kai se on jonkinlaista ironiaa.

Stressiluikero, olet epäilemättä oikeassa, että yltäkylläisyyden lisääntyessä on ihan luonnollista että ihmiset lihovat. Kuten sota-aikana oli luonnollista, että ihmiset laihtuvat, koska ruokaa ei ollut. Mutta toisaalta, kun jokainen järkevä ihminen itse tykönään tajuaa, että nyt on tullut syötyä liikaa, niin sepä minusta onkin kiinnostavaa miten vaikea kuitenkin on syödä vähemmän ja liikkua enemmän, vaikka järkikulta yhdessä terveysvalistuksen kanssa kertoo aivan yksiselitteisesti mitä pitäisi tehdä, eli jotenkin merkillisten asioiden äärellä tässä ollaan.

Juri, tuosta kertomuksestasi tuli mieleen eilinen Prisma, jota en kylläkään katsonut, mutta ymmärsin jostain lehtijutusta, että siellä puhuttiin hankittujen ominaisuuksien periytymisestä. On todettu, että esivanhempien ruokatilanne vaikuttaa perimään, nuoruudessaan nälkää nähneiden isovanhempien lapsenlapset potevat vähemmän sydän-ja verisuonisairauksia kuin sellaisten jälkeläiset jotka ovat eläneet yltäkylläisyydessä. Minusta se on kiinnostava uusi tieto ja selittäisi ehkä, miksi joidenkin on niin vaikea löytää sopivaa, pysyvää painoa vaan koko ikänsä jojoilevat edestakaisin. Eli emme peri pelkästään huonoja ruokatottumuksia, emmekä myöskään pelkästään jotain geeniä, joka sinällään aiheuttaisi ylipainoisuutta, vaan se miten elämämme elämme, vaikuttaa perimään, muuntaa sitä jotenkin ja siirtyy kauttamme seuraaville sukupolville.

Nyt google mainostaa ilmavaivoja.

Olen lukenut sellaistakin, että isovanhempien kokema ravinnon niukkuus heijastuu lasten ja vielä lastenlastenkin lihomisena, jos heillä sattuu olemaan runsaasti ruokaa tarjolla.

Väite mini niin, että nälkä vaikuttaa sukusoluihin siten, että niihin kirjautuu tieto siitä, että jälkeläisen on pärjättävä niukasti ravintoa tarjoavassa ympäristössä. Tämän informaation perusteella jälkeläisten elimistön kemia rakentuu ravintoa mahdollisimman hyvin jemmaavaksi. Koska jälkeläiset ovat varautuneet maailmaan, jossa vallitsee nälkä, he pärjäävät siinä vanhempiaan paremmin, koska saavat ruuasta tulevat kalorit edeltäjiään paremmin talteen (eli muutetuksi ne rasvaksi elimistöönsä pahan päivän varalle). He ovat pienemmässä vaarassa kuolla nälkään, koska heidän elimistönsä tietää, että nälkää on odotettavissa ja toimii jo sen mukaan. Biologisesti järkevä systeemi.

Nyt vain on sattunut käymään niin, että nälkää nähneiden isovanhempien lapset elävätkin hirmuisten ruokavuorien keskellä. Heidän biologiansa on viritetty väärin - se on tarkoitettu aivan eri olosuhteisiin. Lisäksi he vielä liikkuvatkin vähemmän, koska työnteko on menyt vähemmän fyysiseksi, kuin aiemmilla sukupolvilla.

Siitä, onko tämä mekanismi todellinen, kiistellään kovasti. Joidenkin tutkijoiden mukaan tämänkaltainen genettisen tiedon välittyminen on mahdollista, joidenkin tutkijoiden mukaan ei mitenkään voi olla. Eilen illalla tv:ssä pääsivät ääneen ne tutkijat, jotka pitävät tämänkaltaista tiedon välittymistä sukupolvelta toiselle mahdollisena.

En lue kommentteja - olen perusfläsä, vaikka syön terveesti, kun EN PYSTY SAATANA LIIKKUMAAN! Mutta tämä tutkimus on samanlainen kuin viime syksynä Oulun yo:ssa: Masentuneet ihmiset tekevät eniten itsemurhia! Wau, olipas uutinen. Ziitos vaan ja painukaa villuun tutkimuksinenne ja väikkäreinenne. Nih!

Niin Arja, ota tuosta nyt sitten selvää, että onko mahdollista, vai eikö ole. Mutta kiinnostava teoria joka tapauksessa, eikä aivan vailla pohjaa, ilmeisesti.

Heh Polgara, reipas kommentti!

Tuo on kyllä mielenkiintoista, että vaikka liikuntaa harrastaisikin, siitä ei tule hyvää oloa... En muista koskaan kuulleeni vastaavaa.

Vastenmielistä liikkeelle lähtö voi kyllä olla. Siitä on paljon kokemuksia. Muistan kerrankin joulukuussa (Suomessa), kun päätin aloittaa lenkkeilyn. Reippaasti kello 5 aamulla räntään ja tuiskuun, pimeään, liukkaalle tienpenkalle "reippailemaan". Yhden kerran kävin. :) Ihan hullun hommaa. Mutta aina suorituksesta on kicksit irronnut sitten jälkeenpäin.:)

Nuo kicksit ovat kyllä minullekin tuttuja, että jälkikäteen on tyytyväinen kun tuli suoritettua.

Ei minullekaan tule liikunnasta mitään erityistä hyvää oloa. Voin tosin olla liikuntasuorituksen jälkeen tyytyväinen siitä, että asia tuli hoidetuksi. Eli olen tyytyväinen siitä, ja nyt olen tehnyt osuuteni eikä minun tarvitse lähteä heti uudestaan, mutta ei siitä sen kummempaa oloa synny suuntaan eikä toiseen.

En muista, että liikunta itsessään olisi koskaan mitenkään vaikuttanut mielialaani. Jos olen allapäin ennen liikuntaa, olen sen jälkeenkin ja jos olen hyvillä mielin, olo on sama liikunnan jälkeenkin. Olen aina kummastellut sitä, kun ihmiset väittävät liikunnan aiheuttavan mielialan kohentamista tai jonkinlaista riippuvuutta siitä, että on päästävä liikkumaan. Ei ole minulle aiheuttanut, vaikka olen liikkunut säännöllisesti.

Kävelin töistä kotiin miltei joka arkipäivä (tunnin matka, kun kävelee niin, että tulee vähän hiki ja puolssi nousee) neljän vuoden ajan lukuunottamatta vuosilomia. Katsoin sen aiheelliseksi, koska se on minusta tervellinen tapa. Ei se mitenkään vastenmielistä ollut, mutta ei se mitään intohomojakaan herättänyt. Kuuluipahan kuitenkin päivärutiiniin.

Päivittäinen tunnin kävelyannos jäi arjestani, kun aloitin opintovapaani. Mielialaan kävelyn vähenemisellä ei ole ollut vaikutusta ehkä ole opintovapaalla ollessani havahtunut siihen, että elimistöni olisi jotenkin vaatimalla vaatinut, että pitäisi päästä lenkille.

I love your site and the article is useful!

Totem Tattoo style is the most popular tattoo tattoo picture style. Totem Tattoo Stainless Steel Tips has thousands of years, and Polynesia, Samoa, Maya, Native Americans, and Hawaii was the first to have a totem sign. Totem tattoos are used to represent a symbol of boys grow Tube Gripwith Needle into men. Totem now represented by people as their own personality, this style has evolved into abstract shapes representing different sense of design, see below some of the butterflies, Phoenix, Bird, Dragon and other patterns.

The blog is quite amazing and wonderful and will help the students to understand the real and correct meaning of the structure, beautiful work.

Manufactures roll forming machines in variety of configurations, as well as decoilers and cutoff equipment. Units can be customized to requirements.
roll forming machines,
roll forming machine,
roll former,

Internet marketing services for small, medium and large businesses.
Internet marketing services,
Local SEO Services,
SEO Consulting Services..

You have described it very well. Good work. Now a day, I feel that, no need to go out of the internet because Internet itself, showing many different and unknown information to us. Today I have got an useful information from your blog…

Excellent information you have shared here and i got great and huge knowledge about this concept.web hosting in india | Indian web hosting companies