|
|||
 |
|
||
|
29.12.2006 - 18:06
Lähetin
mieheni kauppaan ja käskin ostaa minulle halvimman mahdollisen
kännykän. Hän viipyi kaupassa aika monta tuntia ja kun hän tuli sieltä,
hän kantoi sisälle television, digipoksin, dvd:n, stereot, digikameran
ja sen halvan kännykän. No siis olihan meillä tietysti ollut puhetta,
että kodin elektroniikka pitäisi vissiin uusia, kun kaikki laitteet
ovat pitkälti toistakymmentä vuotta vanhoja ja reistailevat, mutta
kyllä minä silti nikottelin kun näin sen lastin. Vaan kyllä oli halpaa.
Kännykkä on yksinkertaisinta laatua, mutta siitä huolimatta ehdin jo polttaa päreeni sen kanssa. Yritän selata luetteloa ja päädyn aina soittamaan Aapolle. Minulle ei ole mitään asiaa Aapolle, enkä haluaisi häiritä häntä toistuvilla puheluillani. Halusin oikeastaan poistaa koko Aapon luettelosta, mutta nyt en uskalla enää koskea luetteloon, koska pelkään että minä kuitenkin painan taas väärää nappia ja soitan taas Aapolle. En tiedä mikä siinä on, että painanpa mitä nappia tahansa, niin aina se Aapo on siinä edessä. Tämä on nyt ihan turhaa rutinaa, mutta rutisen kuitenkin koska tämä on jotenkin niin väärin. Ennen vanhaan riitti kun lapsena opettelin kerran käyttämään puhelinta. Sitten minä sain ihan samoilla taidoilla käyttää sitä puhelinta vuosikymmenet. Mutta nyt kun puhelimen käyttöikä on näköjään sellaiset 2-3 vuotta niin aina kun ostan uuden, joudun opettelemaan sen käyttämistäkin ja se on kerta kerralta hankalampaa. Ja se digikamera, voi hyvänen aika sentään. No sain minä sen akun ladattua. Kuviakin olen näppäillyt, mutta minulle ei ole vielä valjennut että kuinka minä saan ne kuvat toistettua puhumattakaan että osaisin ladata niitä tietokoneelle ja esitellä täällä blogissani. Mutta voin sanoa, että kotini näyttää kameran näytöllä jotenkin kodikkaalta kyllä. On miehelläkin ollut television kanssa ongelmia. Hän painoi vahingossa jotain väärää nappia ja nyt televisiomme näyttää kaikki tekstit valkovenäjäksi.
|
Kirjoittaja
Totuus on tuolla ulkona
Arkisto
2009 2008 2007 2006 2005 1970  
Sivut
Lisätietoja
laskuri
> Kiitos
SusuPetalille sivupohjasta
|
||
Minä sain juuri hiljakoin digikameran, enkä ollut semmoista juuri nähnytkään sitä ennen. Nopeasti opin sen käytön, ja huomasin että hauska vehjekin se vielä kaiken lisäksi on. Innostuin kuvaamisesta kovasti.
Eli jos tämmöinen puupää sen käytön oppii, niin kyllä sinäkin, usko pois ;-)
Hyvää viikonloppua :)
Joo Liinu, olen epäillyt että saattaa olla muitakin joilla tekniikka haraa vastaan. Kiva kikka sinulla.
kyllä kuulostaa tutulta tuo kamppailu kodin elektroniikan kanssa. Hassuinta on se, että kun kysyy neuvoa, saa monesti täysin ristiriitaisia ohjeita esim digiboxin laittamisesta.
Minä en edes yritä opetella näiden laitteiden käyttöä. Poikkeus on digikamera, joka on ollut vuoden. Siitä on paljon iloa. On ihan kuin uusi lapsuus.
Ehkä olisi minullakin korkea aika alkaa opiskella perusteellisesti sitä digikameran opaskirjaa. Tähän asti olen toiminut älykkään apinan menetelmällä, kokeillut.
Kesti kauan ennen kuin uskoin senkin, että kuvia saa ja on viisastakin ottaa paljon. Ei tarvitse "säästää filmiä".
Suuri löytöni oli, että kun laittaa kameran jonkin tasaisen alustan päälle, saa aikalaukaisulla teräviä kuvia. (Jalustakin on, mutta en sitä usein käytä.)
Hyvää uutta vuotta!
Oman Aapo-ongelmani ratkaisin niin, että luettelon ensimmäiseksi laitoin sillisalaattinimen ilman numeroa. En ole enää soitellut turhia puheluja kummityttöni siskolle.
Poikani kokeili kerran kännykän kielen vaihtamista. Turkki oli ihan kivaa hetken aikaa, mutta tenkkapoo tuli, kun piti vaihtaa takaisin suomeen :)
Mielestäni helpoin tapa siirtää kuvat kamerasta tietokoneeseen on kortinlukija. (Ehkä siis vielä yksi kone :( Ne on nopeita eikä tarvitse kiinnittää kameraa tietokoneeseen.
Sepä se oli ongelmana televisionkin kanssa, Kirsi, kun tekstit muuttuivat valkovenäjäksi, oli jatkaminen silkkaa arpomista. Yksi pieni virhepainallus kohtalokkaalla hetkellä ja kaikki muuttui pitkäksi aikaa kovin monimutkaiseksi.
Joo Tui, minunkin täytyy kehitellä joku haamu siihen luettelon alkuun.
Kamerasta sinulle tulee olemaan luultavasti paljon iloa.
Olen joskus pyörähtänyt blogissasi, mutta kun ei ole ollut mitään kuvia.... niitä ... pitää olla ainakin välillä... muuten jää lukematta... aika hullu kritteeri, anteeksi.
No nythän on kuviakin luvassa.