Minä olen ihmetellyt sitä intoa millä tiedotusvälineet nostavat esiin saatananpalvontaa. Nyt viimeksi oli tietysti se Toijalan tapaus, josta saatiinkin aikaan melko räväköitä lööppejä ynnä muuta hauskaa, kunnes homma kuivui kokoon. Tosin varmuuden vuoksi sanon, että tietenkin jokainen lapsen ja nuoren seksuaalinen hyväksikäyttötapaus on liikaa. Rajanvetohan on sitten hankalampi juttu, että mikä on hyväksikäyttöä jos 14 vuotias tyttö seurustelee 22 vuotiaan pojan/miehen kanssa. Muistuu vain mieleen jotain omasta nuoruudesta. Mutta ei minun pitänyt nyt tästä aiheesta kirjoittaa.

Vaan siitä, että Titus Hjelm on näköjään tehnyt väitöskirjan joka käsittelee saatananpalvontaa mediassa. Turun sanomat julkaisi väitöskirjasta tänään arvostelun. Olen ihmetellyt, että mistä on peräisin  tiedotusvälineiden yksimielinen tapa tulkita nuorten riehunta saatananpalvonnaksi. Aivan kuin kaikki Suomen toimittajat olisivat tulleet yhdeltä istumalta uskoon ja alkaneet amerikkalaisten fundamentalistikristittyjen tapaan uskoa persoonalliseen pahaan. Näköjään Tituskin alkanut ihmetellä samaa asiaa ja hänen helppolukuiseksi kehuttu väikkärinsä käsittelee saatananpalvonnan rakentumista sosiaaliseksi ongelmaksi.

Kysymys on Hjelmin mukaan siitä kuinka luokittelemme asioita. Luokittelu on välttämätöntä, mutta täytyy muistaa ettei luokittelu ole kuva todellisuudesta niin kuin karttakaan ei ole sama asia kuin maasto. Tiettyjen ilkivaltaa tekevien ihmisten luokitteleminen saatananpalvojiksi edistää fundamentalistikristittyjen sanoman leviämistä ja antaa heille määrittelyvallan. Tekojen tekijöiden ääni kuuluu vain poliisiraporttien kautta, maltillisia asiantuntijoita ei kuulla, mutta aktiiviset, paniikkia lietsovat kristityt esiintyvät valovoimaisina asiantuntijoina. He tuntevat henkilökohtaisesti saatanan metkut ja osaavat tulkita asioita tästä viitekehyksestä käsin. Ja herätyksen saaneet toimittajat rustaavat lumoutuneena lööppejä jotka ilmeisesti menevät kansaan kuin häkä.

Joten mehän emme ole ollenkaan niin maallistuneita kuin väitetään. Uutisoinnin luomat ja ylläpitämät moraalikäsitykset mukailevat fundamentalistikristittyjen näkemyksiä. Me vouhotamme saatananpalvonnasta sen sijaan että alkaisimme miettiä mikä näitä hautakivien kaatelijoita ja ihmisten pilkkojia oikeasti vaivaa. Ja voisiko sille tehdä jotain. Kuvastuuko tässä toiminnassa paha olo jonka alkuperä saattaa olla ihan inhimillinen: välinpitämättömyys, laiminlyönnit, kiire, kilpailu, yhteiskunnan jako menestyjiin ja luusereihin. Ei niinkään persoonallisen pahan lumovoima.
****
Eilen unohtui lisätä tuo Kirjaksi? blogi linkkilistalle. Taisi minulla olla mielessä muitakin blogeja jotka sinne pitäisi laittaa, mutta en koskaan muista sitten kun on aika päivittää. Onevice on näköjään julkaissut listapippelin, joka oli kai Mitvitin toive. Lumoava idea, mutta en osaa liittää sitä blogiini ja tietysti herää kysymys onko turvallista hankkia itselleen minkäänlaista pippeliä, edes listapippeliä enhän saanut hankituksi sitä Lindforsin dildoakaan ja nyt se taitaa olla jo vanhanaikainenkin. Lisäksi minun pitäisi luonnollisesti muistaa, että blogissani saattaa käydä hyvin nuoriakin lukijoita. Sen minä kyllä jatkuvasti unohdan, ikävä kyllä. No tuossa tuli taas kaksi uutta linkitystä. Viittaan eiliseen meemiin. Kyllä olen ollut taas ahkerana.

Lisäys 11.47

Tämä on nyt melkein haamupäivitys, mutta tuo Mediaopettajahan minun piti laittaa linkkilistalleni, hänhän omistaa minun blogianikin, ellei ole sitten jo myynyt osakkeitaan. Mistä tuli mieleen että Mocalta löytyi tuo systeemi jossa voi käydä laskemassa bloginsa arvon. Tällainen tulos tuli: My blog is worth $38,953.26 Halvalla menee. Valitettavasti olen tumpelo enkä osaa siirtää sitä koko tulosta tänne.