Riuskaa menoa, lipputanko poikki ja muuhun käyttöön.
Tuo taloyhtiön historia on aikamoinen aarrearkku -löytyy varmaan riittävästi materiaalia kirjaa varten? Siis fiktiota. Kronikka 1900-luvusta?

Eksyin tänne varmaan blogilistan tuoreista. Taloyhtiön historia on mielenkiintoista. On minulla kysymyskin:
Käytit tässä ja myös aikaisemmassa taloyhtiöstä kertovassa tekstissä verbiä kohkata. Kuuluuko se omaan sanastoosi, vai onko se peräisi taloyhtiön papereista? En ole kuullut kenenkään muun käyttävän sitä kuin äitini, joka kutsuu yöllä äänekästä liikkumista kohkaamiseksi. "Mitä sinä täällä kohkaat tähän aikaan!" Se kuiskasi kun palasi illanvietosta puolenyön jälkeen. Tässä kuitenkin merkitsee riitelyä tai sellaista.

Hei Pekka! Kohkaaminen on peräisin ihan omasta sanavarastostani, mutta en ole varma mistä tai keneltä olen sen omaksunut, luultavasti joltain koulukaverilta. Meillä kotona ei koskaan kohkattu eikä myöskään puhuttu kohkaamisesta eikä hyväksytty kohkaavia ihmisiä. Kohkaamisen ajattelen tarkoittavan lähinnä metelin pitämistä, voi olla riitelyäkin tietysti, mutta silloin aina jotenkin vähän tyhjänpäiväistä. Oikeista asioista riiteleminen ei ole kohkaamista.

Susu, kyllä nuo ihmiset ja tilanteet alkavat elää mielikuvituksessa. Tuli sellainenkin ajatus, että entäpä jos tekisi taloyhtiön historiasta näytelmän. "Mieletön talohistoria." Ainesta farssiin löytyy.

Kesäteatteriin vaan tekstiä. Punalipun tuho, Taistelu punalipusta, Punalippu ja ruumishuone.
Sääli, että Aku Korhonen on jo vainaa:)
Ei, kun oikeasti, kirjoita.

Älä yllytä.

Komppaan Susua, mutta kirjoita romaani.

vai vielä romaanikin.

Kuuluu kohkaminen minunkin sanavarastooni. Olen pitänyt sitä suunnilleen touhottamisen synonyyminä.

Kuulostaa kyllä siltä, että taloyhtiö voisi olla mielenkiintoinen romaanin aihe. Päähenkilö ei olisi ihminen vaan kiinteistö, ja jos vielä ottaisi siihen oikein vanhan talon, saisi aiheesta ehkä jonkinlaisen kotimaisen Sadan vuoden yksinäisyyden.

Kunhan ajattelin ääneen, en tietenkään tarkoita neuvoa aiheen valinnassa.

Aivan, sadan vuoden yksinäisyys. Kyllä. Oi voi sentään, nyt tekisi kyllä mieli jo aloittaa saman tien.

Hienoja huomioita, Kirsti.

Kohkaaminen on jokseenkin yleinen sana minun elinpiirissäni. "Lakkaas nyt kohkaamasta!"

Kun jatkosota oli päättynyt, muuan loimaalainen talollinen (tieto isännän tyttäreltä) sahasi lipputankonsa poikki.
Meillä kotona sanottiin, että lipputankoa pihaan ei tule. Yhtenä kesänä koko juhannuspyhät naapurissa liehui isännän alushousut - olen siitä kirjoittanut jossakin; näin itse ratkaisun ja mielipiteen ilmaisun.

Ihan sivumennen sanoen: Tällä kylällä suhtaudutaan Suomen lipun salkoon nostamiseen aika varauksin. Siihen on monia syitä.

Hämäläiskaupungissa naapurissani aidan toisella puolen asuvat eivät nostaneet lippua tankoon, kun Halonen valittiin presidentiksi.

Että on näitä kiinnostavia lipputarinoita.

Kun nyt on puhuttu näytelmästä ja romaanista, niin minä ehdotan tv-sarjaa. ;)

Mielenkiintoista luettavaa ja taas kerran puhun arjen suomihistoriasta. Sitähän tämä on parhaimmillaan. Ja siksi kovin tärkeää.

Liisa, minulla on aina ollut varauksellinen suhde liputtamiseen, mutta en ole juurikaan miettinyt miksi. Mutta yhteisen lipun salkoon vetäminenhän on aikamoinen temppu, onko silloin tosiaan varmaa, että kaikki joiden nimissä lippu kiskotaan ylös, jakavat ne yhteiset lausutut ja ääneenlausumattomat periaatteet. Monet ehkä tyytyvät puristamaan kättä nyrkkiin taskussa kun lippua nostetaan, mutta jotkut voivat nostaa äläkänkin.

Heh Alastalo, joo televisiosarjakin voisi olla kiva. Niin, tällaista tavallisten ihmisten historiaa on loppujen lopuksi esitelty kovin vähän, kyllä se pitäisi saada paremmin näkyville.

Reipasta menoa siellä teillä päin on ollut. Tarinoitasi on hauska lukea. : )Niistähän saisit vaikka minkälaista materiaalia tuleviin tuotoksiisi.

Vaikka minusta liputtaminen onkin kaunis tapa, en halua lipputankoa oman kotini pihalle. Siihen on ihan raadollinen syykin: jos lipputanko on hankittu, niin pitää myös liputtaa yleisinä liputuspäivinä (myös presidentin kunniaksi, vaikka kuinka jurppisi ; D) Tämähän tietää sitä, että olisimme sidottuja siihen himskatin lipputankoon kaikkina pyhäpäivinä. Pitäisi olla aamulla kotona kiskomassa lippua salkoon ja illalla kiskomassa lippua alas.

Sinänsä lipun nostaminen ja laskeminen ei ole kovin vaikea asia, mutta en halua tosiaankaan sitoa itseäni lipputankoon.

Kohkaamisen tunnen minäkin, mutta en ole ihan varma siitä, mistä se on tarttunut helmoihini.

Huh, olisi tosiaan rasittava ajatus elää liputuspäivien tahdissa.

Voi miten mielenkiintoisia juttuja tää historiikin kirjoittaminen tuo esiin. Minäkin olen tv-sarjan kannalla.

Televisiosarjojen teko vaan on niin veristä hommaa, ettei meikäläisestä ole sellaiseen, enkä siis mitenkään tietenkään pääsisi tekemään enkä varmaan osaisikaan.

it’s nice ,i want to get one

Painting is a prerequisite for good tattoo artists, tattoo Zhuodan Ting Wen Renaissance painting since childhood, learning, talent is the source of her interest. Without tattoo tattoo Zhuodan Ting time is certainly drawing Tattoo Ink the. She is usually the guests design their own tattoos, never Tattoo Needles directly copied from another idea. Painting for her, not just her work, is more important is her pleasure!

Helmi, minäkin muistan tuon naisen jonka takki oli jäänyt alimmaiseksi. Kun lueskelen tarinoita joita ihmiset kirjoittavat omasta elämästään, niistä usein löytyy tuollaisia vastaavia kuvia, joista yleensä aina kysyn että onko tämä keskeinenkin teema elämässäsi. Usein ihmiset toteavat hämmästyneinä että taitaa olla.
1982 Chevrolet Citation AC Compressor