|
|
|||
|
12.10.2006 - 09:46
Olen
pinnallinen ihminen. Tämä on järisyttävä havainto, sillä en ole koskaan
pitänyt itseäni pinnallisena, päin vastoin, olen aina ajatellut olevani
aivan tuskastuttavan syvällinen. Mutta ehkä olen mennyt siihen samaan
vanhaan halpaan mihin moni muukin ja kuvitellut että synkkämielisyys ja
kaikkinainen surkeus on syvällisyyttä. Mutta eihän se ole. Minä olen
ollut synkkämielinen ja surkea pinnallisesti.
Tämä uusi oivallus omasta pinnallisuudesta on ehkä jotenkin poreillut jossain mielenpohjalla jo pitempäänkin. Se on kypsynyt siellä ja odottanut, että ymmärtäisin itseäni hiukan enemmän. Siis minähän olen kirjoittanut näitä kepeitä kirjoja ja kuvitellut, että minä kirjoitan niitä vain siksi, että minun on pakko ja että oikeasti minulla olisi jotain kovinkin syvällistä sanottavaa jonka voisin sitten sanoa kun minulle annettaisiin mahdollisuus. Mutta näinhän se ei siis mene. Minulla olisi nyt ollut aikaa sanoa ja kirjoittaa jo vaikka mitä syvällistä ja ihmeellistä ja maailmaa mullistavaa, mutta minä en ole saanut mitään aikaiseksi. Kuukaudet kuluvat, minä kyllä kirjoitan, mutta mitään julkaisemisen arvoista ei synny. Olen alkanut taas miettiä mahdollisuuksiani uudelleen kouluttautua johonkin järkevämpään ammattiin. Eräs ystäväni on alkanut haaveilla jalkahoitajan ammatista. Minä en sellaiseen voi ryhtyä koska inhoan känsiä ja kynsiä ja kaikkea muuta mitä ihmisistä irtoilee. Mutta jotain tässä pitäisi kai nyt keksiä, koska jos minä en tosiaankaan koskaan pysty kirjoittamaan mitään syvällistä, niin kannattaako minun sitten kirjoittaa mitään? Jaa että miksi minä nyt yhtäkkiä tajusin olevani pinnallinen? Siihen vaikutti postaus jossa kerrottiin, että yhdessä lempikirjoistani, Tournierin Perjantaissa "kysymys on ympäristön hallintaan tottuneen järjestäytyneen identiteetin taistelusta Toista - luontoa, sisäistä eläintä ja naista - vastaan. Tournier tekee hillitöntä pilkkaa hallinnan kielenkäytöstä, taloudellisen kasvun projektista, mittaamisesta... Kyseessä ei ole haaksirikko autiolle saarelle vaan haaksirikko modernin ihmisen mielenmaisemaan." Siis noin se ilman muuta on, mutta minä en koskaan ole ajatellut Perjantaita muuten kuin hauskana romaanina. Minä en ikimaailmassa olisi keksinyt, että siinä oli kysymys jostain tuollaisesta. Minusta Robinson oli huvittava turhan tärkeä ukkeli joka kekkaloi siellä saarellaan ja kauhistui kun Perjantai oli sellainen vaikeasti pideltävä hiukan brutaali ja kuitenkin suloinen luonnonlapsi. Ja sitten huomasin toisaalla osataan vaikuttua aivan aidon ja vilpittömän oloisesti jopa Almodóvarin elokuvasta, jotka taas minua eivät ole koskaan puhutelleet. Minä olen luullut, että ne jotka ihailevat Almodóvarin elokuvia ovat samanlaisia teeskentelijöitä kuin ne jotka ihailevat Kaurismäen elokuvia. Mutta nyt minä yhtäkkiä tajusin, että nämä ihmiset yksinkertaisesti ymmärtävät elämää ja taidetta jotenkin paljon syvällisemmin kuin minä. (Pinnallisuuttani osoittanee, että jouduin aikamoneen kertaan tarkistamaan kuinka Almodóvar kirjoitetaan enkä ole varma että menikö se vieläkään oikein.)
|
Kirjoittaja
Totuus on tuolla ulkona
Arkisto
2009 2008 2007 2006 2005 1970 Sivut
Lisätietoja
laskuri
> Kiitos
SusuPetalille sivupohjasta
|
||
Jälkimmäisestä annan seuraavan neuvon: Unohda elokuvahöpötys, unohda kirjallisuushöpötys, unohda feministinen höpötys, Toiseus, seksualiteetti ja modernin projekti.
Nämä on mankeloitu jo sataantuhanteen kertaan, ja toiset satatuhatta kertaa ovat kirjallisuuskriitikoitten ja humanistiväitöskirjantekijöiden aivoissa, nyt vielä suomalaisen hidaskasvuisina ituina, mutta epäilemättä seuraavan 5-10 vuoden sisään saamme näistäkin versoista vielä julkisuudessa nauttia enemmän kuin mikä kohtuullista olisi.
Muunna blogisi vaikka viinintuntijan blogiksi, voit puhua mitä sattuu, kuten ennenkin, mutta saat samalla syvällisen viinintuntijan maineen ja arvostuksen. Tai jos haluat pysyä kaunotaiteissa, ota arvioitavaksesi vain tanssitaidetta, kirkkotekstiilejä, vikellystä tai theremininsoittoa (osaisikohan Ermala?); tai turkulaisena voit alkaa rähinöimään paikallisesta rakennuskulttuurista, uudisprojektien massoittelun virheistä, kaavamuutosten valitusteiden uudistustarpeesta, uhkaavasta kulttuuripääkaupunkistatuksen yhteydessä tapahtuvasta maineen menetyksestä yms. Pian olet valtuustossa että heilahtaa, ja sinua tervehditään kunnioittavasti mihin tiesi sitten Turun turuilla viekin.
Ja hätävarana: onhan sinulla syvällisiä kirjaprojekteja muhimassa. Kyllä ne siitä.
Tekisi mieli perata asiaa enemmänkin - joskaan ei ehkä kovin SYVÄLLISESTI - vaan nyt en millään ehdi. Pinnallinen elämäni kutsuu!
No mukavaa että löytyy kaikupohjaa sieltä suunnasta, pagisija.
Siitä tulee vaan migreeniä, jos syvällisyys muuttuu pakolliseksi, ainoaksi oikeaksi tavaksi hahmottaa maailmaa, luoda, miettiä.
Höh.
Ei jaksa.
Don't worry, be happy.
Paljon parempi ohjenuora. Mielummin hilpeänä hautaan kuin syvällisesti syvälle.
Hyvä etten ole yksin - vertaistuki auttakoon meitä pohjattoman syvättömiä poloisia.
marika, lohduttavaa huomata, että meitä syvättömiä tosiaan löytyy.
Otan riskin ja heittäydyn vielä pahemmaksi nipottajaksi:
Pinnallisuutta ylistetään liikaa. Pinnallisuus on ihan oikeasti huono ominaisuus ihmisissä. Enkä nyt siis todellakaan puhu mausta tai kulttuuriharrastusten laadusta. Syvällisyys on minusta sitä, että haluaa ja osaa katsoa asioita pinnan alle, siis sitä ettei tyydy vaikutelmiin tai valmiiksi pureskeltuihin mielipiteisiin. Itse yritän kitkeä pinnallisuutta itsestäni pois kuin juolavehnää porkkanmaalta.
Mutta almodovareja katselen ihan kyllä omaksi ilokseni, en muuttuakseni syvällisemmäksi.
Hotanen, tuo on kyllä totta ja se kannattaisi muistaa.
Olet oikeassa anonyymi, minulla onkin ollut vaikeus juuri tuossa ymmärtämisessä. En ole oikein ymmärtänyt, mikä on sitä minulle ominaista.
Sari, eikö mielestäsi tuollaista jakoa voi elokuvamaun perusteella tehdä? Eivätkö Tarkovskin elokuvien katselijat ole mielestäsi syvällisempiä kuin ööö minkä nyt keksisin, no minkä tahansa Hollywood viihdemömmöelokuvasta nautiskelijat?
Se voi kyllä olla, että pinnallisuutta ylistetään liikaa, mutta minä en ole ylistänyt, vaan päinvastoin pyrkinyt olemaan valtavan syvällinen ja nyt tänään, yhtäkkiä minä tajusin että se ei ole tainnut koskaan onnistua. Niin se vain on.
Minä pidän Almódovarista ja olen ihan vaan tavallinen.
Tui, sekin sitten vaihtelee, että mikä kenessäkin niitä ajatuksia herättää. Se mikä sinun mielestäsi on ajatuksia herättävää kepeyttä voi toisen mielestä olla pelkkää pinnallisuutta, ja usein onkin.
Anni, jotenkin noin ovat minunkin ajatukseni edenneet. Ja niin kauan olen taistellut tuota linjausta vastaan, vaan nyt en taida enää viitsiä, vaan otan pinnallisuuden ikeen niskaani ja olen tyytyväinen.
Olen kuitenkin kohdannut älyllisesti suuntatuneissa ihmisissä (siis juuri sellaisissa, jotka nauttivat "monimutkaisista" elokuvista) sellaista pinnallisuutta, että oksat pois. Ei se, että osaa artikuloida ajatuksensa monimutkaisesti(=vaikeaselkoisesti?) tee kenestäkään syvällistä. Voihan mitä pinnalisimmankin ajatuksen esittää vaika kuinka monimutkaisesti.
esim." Kohtaamisen esteettinen ulottuvuus ei tuottanut odotusten mukaista nautintoa" =sokkodeitti oli haahka.
Ja olen edelleenkin sitä mieltä, että pinnallisuutta ylistetään liikaa. Koko kulttuuri on suuntautumassa vaikutelmiin ja imagoon. Se on minusta sääli.
Sari, olet oikeassa vaikutelmien ja imagon suhteen. Minustakin on sääli, että niihin keskitytään. Toisaalta keskivertoviihdemömmöhollywood elokuva voi liikauttaa katsojan tunteita hyvin syvältä, mutta onko ihminen silloin pinnallinen jos hän liikuttuu syvästi jostain kulttuurituotteesta joka on tuotettu rahanansainta mielessä.
Sitä paitsi mielestäni hyvissä kirjoissa on sekä kepeyttä että syvällisyyttä. Mutta koska se syvällisyys on syvällä, ei sitä ehkä ensilukemalla aina edes huomaa. Se voi tulla esille vasta uudelleen lukemalla. Summa summarum: uskon, että jos kirjailija kirjoittaa sydämellään, ei tulos voi olla pinnallista.
Kyllä minusta amfibi-Kirsti kulkee syvänteissä, ilmassa ja sillä välillä.
Minä olen usein erehtynyt pitämään vaikeaselkoista syvällisenä ja potenut alemmuuskompleksia esim. siitä, että blogini käsittelee niin pinnallisia asioita tai että käsittelen syvällisiä asioita pinnallisesti.
Usein kuitenkin kyse on vain lauserakenteista, sanoista, miten jonkun asian ilmaisee, siitä vedetään johtopäätökset henkilön tai asian syvällisyydestä/pinnallisuudesta.
Jostain syystä on karmea loukkaus kutsua toista ihmistä pinnalliseksi. Mehän voidaan kutsua toisia pinnallisiksi vain sen perusteella mitä itse heiltä saamme, mitä meille heiltä välittyy...ja pinnallisuus voi muuttua syvällisyydeksi ja päinvastoin sillä matkalla, kun sanoma tai asia välittyy ihmiseltä toiselle; lukija, kuulija, kokija voi tehdä kuulemastaan, lukemastaan ja kokemastaan jompaakumpaa, mutta onko tällä pinnallisuus/syvällisyys-akselilla oikeasti minkäänlaista kunnon objektiivista määritelmää? Voi herranjumala, minähän eksyin taas tänne termiviidakkoon, en tiedä pitäisikö käyttää sanaa subjektiivinen vai objektiivinen tuosta määritelmästä...:o
Perkele, unohdetaan koko juttu...
-minh-
-minh-
hyvä että naurattaa ruu:)
Minulla on vain pintaa sen verran paksulti, että pinnallisuuteni näyttää syvältä.
Internet marketing services,
Local SEO Services,
SEO Consulting Services..
Distance learning has gained a great impetus in the present education pattern. Everyone wants to do something else along with pursuing a course. You can continue your studies along with your job priorities with the assistance of distance education. But in ordinary distance education there are several problems at the level of correspondence. Online education is a type of distance education you may consider but diminishes the pitfalls of regular distance education system.
_________________________________
Buy UK essay
Buy a custom essay
Writing an essay or dissertation for your certificate requires that you speak to your audience (your professor) and use words that are familiar to him or her. If possible, write the essay or dissertation that is in their area of expertise.
Academic essay writing
Writing an essay or dissertation for your certificate requires that you speak to your audience (your professor) and use words that are familiar to him or her. If possible, write the essay or dissertation that is in their area of expertise.
Academic essay writing
literature review examples
All the learning' my father paid for was a bit o' birch at one end and an alphabet at the other.
essay service
term paper writing service
custom term paper
college term paper guide | term paper guru | term paper writing