|
|||
 |
|
||
|
01.09.2006 - 10:27
 Kuva: SusuPetalin kuvapalvelu Wsoy:ltä tuli paketti. Ihmettelin että mitä ne nyt minulle lähettävät. Hain paketin postista ja siellä oli viisi kappaletta Sisu Tähtinen ja kohtalokasta sambaa. Mukana oli sellainen lappu, jossa sanottiin että kysymyksessä ovat minun tekijänkappaleeni toisesta painoksesta. Enpä tiedä, jotenkin minä kuvittelin joskus, että kun kirjasta otetaan toinen painos, niin kellot soivat, hurraahuudot kaikuvat, minua taputetaan selkään. Mutta tietyllä tavalla olen oppinut jo sopeutumaan siihen kuinka vähäeleisesti nämä hommat hoituvat. Onhan tuo kuitenkin lohdullinen havainto, että omalla tavallaan kirja voi olla elossa, vaikka minä en tiedä sen elämästä mitään. Itse olen nyt keskellä kirjoittamisprosessia josta en halua kertoa mitään, koska olen huomannut että keskeneräisistä töistä kirjoittaminen halvaannuttaa prosessin. Se on ehkä vähän sama tilanne kun ruokaa laittaessa. Rakastan kokkaamista, mutta en osaa laittaa ruokaa jos joku katsoo. Siksi en halua, että vieraat tulevat auttamaan ruuanlaitossa, vaikka toisaalta se voisi olla kätevää koska ainesten silppuamiseen ynnä muuhun semmoiseen menee aina paljon aikaa ja on hiukan ikävää hääriä yksin keittiössä kun toiset vetävät viiniä olohuoneessa ja juoruilevat innokkaasti. Mutta jos haluan, että ruoka onnistuu, edellytyksenä on, että häärin keittiössä yksin. Jotenkin tämä pätee myös kirjoittamiseen.
|
Kirjoittaja
Totuus on tuolla ulkona
Arkisto
2009 2008 2007 2006 2005 1970  
Sivut
Lisätietoja
laskuri
> Kiitos
SusuPetalille sivupohjasta
|
||
Niin ruuanlaitossa kuin kirjoittamisessa pätee sama eli koska lopputuloksesta ei voi olla koskaan varma, ei halua siihen muita hämmentämään soppaa. Johan siinä uskottavuus kärsisi -vellistä puuroa.
Voisiko keskeneräisestä kirjoittamisesta puhuminen saada aikaan illuusion, että prosessi on valmis, kun olet puhunut siitä, puhunut "valmiiksi"? Omana tietonasi se on prosessin alainen ja siksi valmistumassa.
Olettakaamme, että myös Turvesukkahousubisnes saa toisen painoksensa aikanaan. Miksipä ei saisi. Kun ihmiset lukevat yhden tarinan Sisusta niin kyllä ne tahtovat lukea toisenkin.
Viimeksi olen lukenut kirjoistasi Iiriksen (kiitos) ja minun tekisi mieleni kommentoida lukemaani, mutta ei se nyt tähän yhteyteen käy, kun on kyseessä eri kirja.
Käy kateeksi ajatus siitä, että joku laittaisi minulle ruokaa ja tarjoaisi viiniä ja vielä päälle päätteeksi "juoruilisi innokkaasti" kaiken maailma asioista. Kuulostaa mukavalta, vaikka ei kai keittiössä yksinään kovin mukavaa välttämättä ole (vaikka voi ollakin, riippuu tietysti tilanteesta eli vieraista).
Meikäläinen lörpöttelee blogissa keskeneräisistä töistäkin, eikä se juuri fiilistä vie, mutta ihmisten kanssa ei kiinnosta jutella niistä pätkääkään silloin kun se prosessi on menossa.
Hyvää syksyä sulle.
Meikäläinen lörpöttelee blogissa keskeneräisistä töistäkin, eikä se juuri fiilistä vie, mutta ihmisten kanssa ei kiinnosta jutella niistä pätkääkään silloin kun se prosessi on menossa.
Hyvää syksyä sulle.
Onnea sinulle ja kirjoillesi, niin uusille kuin vanhoillekin. On ihan ymmärrettävää, että jossakin vaiheessa ei halua kertoa keskeneräisestä. Luomasi ihmiset omassa maailmassaan ovat vielä liian hauraita itsenäiseen elämään keskuudessamme kirkkaan auringon alla.
Jos yhtään lohduttaa, niin kun Hullu luokka -sarja valmistui eli 10. osa ilmestyi, sain tietää asiasta kun kirjaston täti tuli onnittelemaan. Siis kirja oli jo kirjastossa mutta ei minulla - ensimmäisen kappaleeni kävin itse ostamassa kirjakaupasta ja tekijänkappaleet tulivat postissa joskus myöhemmin.
Että se siitä kustantajien psykologisesta silmästä...
Joka tapauksessa tsemppiä, voimia ja kaikkea hyvää kirjoittamiseen JA ruuanlaittoon (en minäkään halua että kumpaakaan tekemistäni katsotaan, paitsi Samia ei lasketa).
onneksi olkoon toisesta painoksesta. Sellainen on siinäkin mielessä mukava asia, että se seuraa aina mukana, tuo 2.p. Voihan luku vielä kasvaakin. Toivotaan niin.
Kaisa,
hauska yllätys, kun löysin tätä kautta Sinun blogisi.
Tui, minulle keskeneräisestä työstä puhuminen tekee tunteen että minun on sitten velvollisuus kirjoittaa jotenkin tietyllä tavalla. En saa kääntää kelkkaani, vaihtaa aihetta, päähenkilöä tms. Ihan kuin olisin tehnyt lupauksen että kirjoitan juuri tietynlaisen tarinan. Mutta minun täytyy kirjoittaessa olla täysin vapaa kaikista odotuksista, myös omistani.
Joo Karpalo, olen ihmetellyt sitä että puhut keskeneräisistä töistä ja miettinyt toimiiko se sen vuoksi että olet nimimerkki.
Arja, kyllä minusta keittiössä on ihan mukavaa, mutta tekisi silti mieli repeytä kahdeksi. Istua rauhassa vieraiden kanssa ja toinen puoli hääräisi keittiössä. Tosin asiaa auttaa jos valmistelee ruuat etukäteen.
Tiina, niinpä. Niitä sokeita pisteitä tosiaan löytyy. En tiedä onko aiheesta matskua muualla. Markku Soikkeli taisi kirjoittaa nettiin noista Kritiikin päivistä ja lyttäsi puheenvuoroni siinä ohimennen.
Hah Kaisa, joo tuttua tuokin.
Onnea toisesta painoksesta!
I recently came across your blog and have been reading along. I thought I would leave my first comment. I don’t know what to say except that I have enjoyed reading. Nice blog. I will keep visiting this blog very often.It is a appreciable that you are too good to manage your blog because actual meaning of blog dies if irrelevant comments remain for long time.For good post knowledge based comments should be written so that people can learn from this blog