Kristilliset periaatteet eivät ole menneisyydessäkään olleet kovin suuressa huudossa sen paremmin katolisessa kuin luterilaisessakaan kirkossa.

Jaa, mutta ei kai organisaatio tai yhtymä mitään päätöksiä tee, vaan tavalliset ihmiset, jotka siellä kipuilevat elämän monimutkaisuutta. Olisi sekin aika mielenkiintoista, jos kirkko rupeaisi jälkikäteen maksamaan kaikille komiteatyöskentelyihin osallistuneille tekijänpalkkioita.

Niin, siis Forsströmin tapauksessa kysymys oli kai siitä, että hän ei halunnut että hänen kirjoittamaansa synnintunnustusta muunneltaisiin. Hän vaati että se julkaistaan joko sellaisena kuin hän sen kirjoitti tai sitä ei julkaistaisi lainkaan. Se kuitenkin julkaistiin muunneltuna ja kiista koski sitä saako näin tehdä.

Eihän tähän voi muuta sanoa kuin että niinpä niin...

Tuota sinun kirjoituksesi viimeistä lausetta siis ihmettelen minäkin.

Noh noh. Pyhimyksen luunpala ei ole mikä tahansa luunpala. Keskiajalla pidettiin ilmiselvänä, että pyhimys on reliikkiensä kautta läsnä kokonaisvaltaisesti. Eli, siellä missä oli pyhimyksen luunpalasia, oli myös itse pyhimys kaikessa voimassaan.

Pyhä Henrik oli siksi voimakas pyhimys, että hänen yhdentoista muistiinkirjatun ihmeen joukkoon mahtuu myös kuolleista herättämisiä. Joten niille, jotka uskovat pyhimyksiin, kyynärluu on voimallinen esine. Tiedä vaikka lähes 800 vuotta vanha miracula saa vielä jatkoa?

Ei minunkaan mielestäni olisi luterilaiselle kirkolle suuri tappio antaa reliikkiä katoliselle kirkolle, jolla on sille alkuperäinen käyttö.

Tosin, jos kirkkomme isät ja äidit salaisesti tunnustavatkin reliikin pyhyyden tai uumoilevat uskomme muutuvan reliikkimyönteiseksi, niin sitten tietysti olisi kivaa omata jokin sellainen. Ehkä he ovat vain kaukokatseisia - pian meilläkin kunnioitetaan kumarruksin pyhiksi noteerattujen ihmisten jäänteitä. Miten muuten uusimpien pyhiksi koettujen ihmisten luiden kanssa toimitaan. Paloitellaanko pyhimys pöydällä osiin ja pistetään postissa ympäri maailmaa. Minusta se on aika julmaa.

JPK, minä kyllä uskon ihmeisiin, niin että kuka ties tosiaan sitä jatkoa seuraa.

tuomo, enpä tosiaan tiedä kuinka uusien pyhimysten kanssa toimitaan. Itse aloin vaan miettiä, että onko se ollenkaan kristillistä kun luunkappaleita kumarrellaan? Mutta siitä huolimatta soisin katolilaisille heidän reliikkinsä.

Vaikea uskoa opettajaan, joka ei itsekään elä opettamiensa ohjeiden mukaan.

Mutta minä vähän niputtaisin reliikit ja hautausmaat. Voi kai omaisia muistaa paremminkin kuin käydä kukittamassa mätänevän ruumiin kumpua. Sielu lienee taivaassa, mitä se hautausmaalla pyörisi.

Minulla oli kerran ilo vierailla saksalaisessa kodissa, jossa oli hyllymetreittäin pyhimysten elämäkertoja. Vaikka rouva oli kasvanut luterilaiseen uskontoon, oli siellä äiti kertonut pyhimyksistä. Hän oli onnellinen, kun halusin tietää niistä. Vaikka kuvien katseluksi se lyhyt tutustuminen jäi. Jumala ja Jumalan poika ovat niin kaukana (ylhäällä) tavallisesta hikoilijasta, että jonkun samanlaiseksi verrattavan henkisyyteen pyhitetty elämä ja kiehtovat ihmeet innostavat ihan erilailla. Uskoisin. Nolotti silloin kamala tietämättömyyden monttu sivistyksessäni.

Kirkonrotta antaisi mielellään reliikin roomalaiskatolilaisille. Hän uskoo, että he tulisivat siitä hyvin onnellisiksi.

Itte, minä en ole koskaan ajatellut että pyhimykset olisivat erityisen kiinnostavia, mutta tuosta näkökulmasta kyllä. Mitä Jumalan ylhäällä olemiseen tulee, niin se on varmaan jokin pinttynyt virhekäsitys josta ei kannattaisi välittää.

Kirkonrotta, pitäisiköhän meidän laatia vetoomus katolilaisten puolesta:)

Joo, ehdottomasti vedotaan. Teetkö sinä sen prujun kun olet kirjailija. Minä kun olen rotta eikä rotankolossa ole vetoomustarvikkeita.

Tuomo,

keskiajallakin pyhimysten luiden hankkiminen omaan yhteisöön oli kovaa kilpailua. Tuskin oli jo eläissään pyhänä pidetyn ihmisen ruumis ehtinyt jäähtyä, kun siitä revittiin osia.

Ihmiset ovat ihmisiä joka paikassa, kirkoissakin. Yleensä on kysymys vallasta.

Ellis Petersin (oik. Edith Pargeter) "Veli Cadfael" -salapoliisikirjoista saa erinomaisen kuvan keskiajan uskonnollisuudesta. Cadfael on luostarin puutarhuri, mies jolla on kiinnostava menneisyys. Kirjoissa on hienoa luonnonkuvausta ja henkilökuvausta sekä kiinnostavia tapauksia.

Tosiaan Blogisisko, minä olen lukenut Petersin dekkareita joskus.

Jotenkin tuo lause, että ihmiset ovat ihmisiä kaikkialla, pistää kuitenkin vähän vastaan kun kristityillä kuitenkin on se esikuvansa, joka puhui lähimmäisen rakkaudesta ja muusta sellaisesta. Ymmärrän että ihmiset ovat ihmisiä, mutta luulisi että näissä Jeesuksen organisaatioissa edes hiukan yritettäisiin sitä vanhaa aatamia suitsia.

Se minua juuri Edith Pargeterin alias Ellis Petersin kirjoissa kiehtoo: kaikki on niin kuin nytkin.

Se, joka saa pyhimyksen luut, kohottaa niiden avulla kirkkonsa arvoa, saa kansaa tulemaan katsomaan, tuomaan rahaa.

Pyhimysten luita saatettiin varastaa, ryövätä kirkoista ja viedä omaan. Cornwallin Neotsin asukkaat eivät sano päivää Camridgen St Neotsin asukkaille, joiden esi-isät ryöstivät lyhytkasvuisen pyhimyksen Neotsin luut joskus keskiajalla. Näin kertoi eräs St Neotsin asukas.:)

Vaikeammasta kysymyksestä: Miksi eivät ihmiset tule täydellisiksi? Se juuri onkin koko uskonnon ydin. Jos ihmiset olisivat täydellisiä, Jeesuksen kaltaisia, uskontoja ei tarvittaisi.

Villi-ihminen ei ole kesyyntynyt, kesyyntyneekö koskaan. Freudkin sanoi: "Missä 'id' oli ennen, 'egon' tulee olla." Alitajuisen villi-ihmisen vaistoja koetetaan hillitä ja järkevän egon voimaa vahvistaa. Kulttuuri ja uskonnot pyrkivät tähän.

Villi-ihmisen voima koetetaan "sublimoida" luovuuteen, taiteeseen.

Kristinusko on realistista. Ihmisen raadollisuus tunnistetaan ja tunnustetaan todeksi. Luther: Vanha Aatami on hukutettava joka päivä.

"Semmoinen on tämä maa: Paratiisiksi ei tätä saa".

Joo, mutta siis kun minä en puhunut mistään täydellisyydestä, vaan siitä ettei sen raadollisuuden annettaisi ihan valtoimenaan riehua.

ittelle: Minä kyllä ymmärrän hautausmaiden ja kukitettujen kumpujen merkityksen täysin eri tavalla.

Blogisisko: Pyhimyksen luut = kalevalainen sampo jne. = tärkeä porukoita yhdistävä symboli. Se, joka saa symbolin, saa vallan ja voiman. Symbolin pitää näkyä - porukoitten takia.
Vrt myös nuorten/ aikuisten kirjan Kärpästen herran simpukan omistamisriidat.

Minulla on taas ollut kylässä paljon eri uskontosuuntia edustavia vieraita. Että yksi kiveen hakattu lopputulema ottaa minua pannuun: Kaikki me olemme vain ihmisiä, siis epätäydellisiä, siis ... Jne.
Viinaa kitataan yli kohtuuden, muijaa vaihdetaan ihan virallisestikin viidesti, lapsia kuritetaan niin että pakko mennä väliin.
Ja kaiken kruunuksi saan useimmiten kuulla perustelun: "Jos olisimme Jeesuksen, Jumalan jne. kaltaisia, olisimme virheettömiä." Sillä saa puhuja rauhan mielelleen, kielelleen ja sielulleen seuraavaan päivään.
Vaikea kuvitella niinkään, että uskovaisten porukkaan hakeutuisivat kaikkein lankeevaisimmat ihmiset ;))
Eilen ehtoosti minä viimeksi yhdelle pastorille sanoin, että eikös rakkauden kaksoiskäskyn sitkeä noudattamisen yritys olis mitään!

Ai juu. Yksi vieras tuli Berliinistä. Hän toi minulle palan berliininmuuria.

Kirsti, tämä blogi on ainoa, mikä suostuu ottamaan vastaan kannanottojani, heh.
Vai onko syy siinä, että mulla on niin hienot uudet vempeleet, että esiintyy tekniikan välistä vierastamista.

Kun mainitsin Lutherin, tulivat mieleen Lutherin Rooman matka ja sen maailmanhistorialliset seuraukset.

Ei kristillinen kirkko ole vielä renessanssin rappiotilassa, ei lähelläkään, onneksi.

Suomalainen "pettäjäpiispa" "salarakas"- naispappeineen on vielä skandaali, joka nousee suuriksi otsikoiksi muidenkin maiden lehtiin. Ihmeen paljon löytyi "ymmnärtäjiäkin" kaksoiselämää viettäneille papeille. Olikohan niitä tässäkin blogissa?

Realismi ei tarkoita puolustamista.

Minä ainakin ymmärrän pettäjäpiispaa. Hän olisi voinut katua ja tehdä parannuksen, hehheh. En ole mikään sanomaan, mitä kenenkin pitää tehdä, mutta silmät ymmyrkäisinä vaan näitä juttuja ihmettelen.

Minusta se ei ole mikään hyvä puolustus, ettei kirkko nyt ole yhtä turmeltunut kuin renessanssiaikana.

Liisa, mitä mahdat tarkoittaa? Täälläkin viestisi näyttävät juuttuvan moderointiin, en tiedä mistä johtuu. Omatkin viestini juuttuvat moderointiin ellen ole kirjautuneena Vuodatukseen.

Niin, siis tuota minäkin tarkoitan. Rakkauden kaksoiskäskyn yritys. Kun näkisi edes sitä yritystä, niin se olisi ihanaa.

No siis näkeehän sitä jossain. Ja useimmiten jossain missä ei luulisi näkevänsä. Niin se taitaa mennä.

Vuodatuksessa tulee jälleen joihinkin blogeihin kymmenittäin roskapostiviestejä. Näin ainakin minulla esim käsityöblogiin. Niiden purkaminen vie mahdottoman kauan. Toivon, ettei niitä tule Sinulle, Kirsti.

Kirsti,
nyt en ole kärryillä.

Onko pyhimyksen luusta kiisteleminen muka pahempaa kuin puolison pettäminen? Mielestäni on päinvastoin.

Kyllä tulee roskapostia, yhtenäkin päivänä oli sata spämmiviestiä.

Joo, en minä tuota tarkoittanut. Mutta siis minun maailmassani on ymmärrettävämpää että lipsahtaa seksuaalietiikan alueella kuin tällaisessa luunpalaa liittyvässä jutussa. Intohimothan vievät ihmiset aina mennessään, mutta minun on vaikea käsittää että luunpala herättäisi intohimoja varsinkaan luterilaisissa, mutta ehkä se sitten herättää.

Kirkonrotallakin on intohimoja rotankolossaan, ihan riesaksi asti, mutta myöskään Kirkonrotan intohimot eivät kohdistu kuolleiden luihin.
Jopa lihan himo tulisi ehkä ongelmaksi ennen luiden himoa.

Kristinusko on suoraan perkeleestä.
Antokoon luun minulle, niin teen siitä luuliimaa ja käyn liimaamassa teesit vitt...tenbergin kirkonoveen

Noh noh Petja. Mutta kiinnostavaa että uskot perkeleeseen:)

Itävallassa jossa hautuumailla on vähän tilaa säilyttää ruumiita (koska ne yleisesti ottaen melkein aina sijaistee jossain kirkon kalmistossa, eli kirkkomaalla) kaivetaan "pyhät" ja vähän vähemmän "pyhät" luut mullan alta ylös 10v välein ja pääkalloihin maalaillaan alppikukkia ja nimi ja sitten turistit voivat kirkossa pistäytyessään myös käydä pienessä kappelissa vierailulla, jossa pääkallot ovat esillä kuin matkamuistot lauotjen päällä hyllyllä. Se myydäänkö näitä vainajien pääkalloja matkamuistoksi ei kyseisestä Itävalta documentista selvinnnyt.

Tällä tavalla säästetään hautuumailla tilaa ja hautuusmaat saadaan nopeammin uusiokäyttöön.

Se että Suomessa lähdettäisiin samaan, ei kuulosta oikein realistiselta, mutta viiteitä samankaltaiseen ajatteluun varmaan löytyy piispan kaapujen takaa... Varsinkin jos tuleva piispa päättää vaihtaa sukupuolta...

I really liked visiting your site, and it looks great.

toronto weddings
auto lenders bad credit

You have a great weblog and I like your style of writing about this stuff. Keep up the good work!

agence web communication
respiratory therapist salary