|
|||
 |
|
||
|
31.01.2008 - 11:12
Olen tuota webbikurssia käydessäni tajunnut, että pään usko on eri asia kuin se syvempi, kokemukseen perustuva usko, joka minulla sijoittuu pallean tienoille ja sieltä nousee ylemmäksi ja hiertää kylkiluita sisäpuolelta.
Kun siis minulle on monelta taholta ystävällisesti kerrottu, että asiakaslähtöisyys on kaiken perusta ja asiakas olen siis minä. Opisto järjestää koulutuksen ja minä rahoineni ostan heiltä tämän opetuspalvelun ja olen siis kingi. Tämä on kyllä tehty minulle hyvin selväksi ja periaatteessa uskon sen. Korvieni välissä toimiva elin toteaa, että tietenkin se on niin. Heidän kannattaa kohdella minua hyvin, että maksan kurssimaksuni ja pysyn mukana kyydissä ja he saavat valtiolta rahaa kun pullauttavat koulutusputkesta ulos jälleen yhden audiovisuaalisen viestinnän ammattilaisen. Ei ole heidän putiikkinsa kannalta ollenkaan hyvä asia, jos koulutukseen valitut heittävät askartelun kesken. Kaiken tämän tiedän. Tiedän tiedän. Mutta kun toisen ja kolmannen kerran kysyn asiaa, joka minulle on jo selitetty, mutta joka vain ei mene koneeseen, ja vieressä iloinen rouva kertoo, että ei hänkään ollut koskaan tiennyt mitään html-koodeista, mutta täällä kun kerrottiin niin jotenkin naksahti heti ja hän illalla kotona innoissaan teki kaikki tehtävät ja hänellä oli valtavan hauskaa, niin tajuan, etten minä pohjimmiltani oikeasti usko olevani mikään kingi. En minä tosissani, kokemuksellisesti lainkaan usko siihen asiakaslähtöisyysjutskaan. Minusta tuntuu koko ajan, että he odottavat ja toivovat minun jo lopettavan, koska en selvästikään tajua mitään ja pelkään että kohta joku sen vielä sanookin minulle sellaisella erityisen vittumaisella äänellä: kröhöm, ei millään pahalla, mutta oletkohan sinä nyt kumminkaan ihan oikealla kurssilla. Mutta toisaalta ilonhetkiäkin on ollut. Minulla on tehtävänä suunnitella urheiluaiheinen 7-12-vuotiaille suunnattu nettisivusto, kirjoittaa synopsis, laatia rakennekaavio ja ruutusuunnitelma ja hahmotella leiska Dreamweaverillä. Eilen bussissa katselin netistä tulostamiani rakennekaavioita, enkä ymmärtänyt niistä mitään, en siis niin tuon taivaallista. Mutta kun aikani tuijotin niitä kaavioita ja mietin sivustoa, jota olin suunnitellut, niin yhtäkkiä minä vain tajusin. Se oli jännittävää. Ja niinpä minä sitten piirtelin paluumatkalla nettisivustostani rakennekaavion. Eihän se tietenkään mihinkään kelpaa, eikä nettisivustossani ole minkäänlaista järkeä, mutta pointti onkin nyt siinä, että minä yhtäkkiä osasin hahmottaa itselleni nettisivustoni rakenteen. Voi olla että tyssään tuohon ruutusuunnitelmaan, sillä en osaa käyttää wordia muuhun kuin tavanomaisimpaan kirjoittamiseen. Tosin opettaja sanoi, että voin tehdä ruutusuunnitelmani vaikka klubiaskin kanteen, koska tässä tehtävässä se tekninen puoli ei nyt ole pointtina. Myös layoutin saan tehdä paperille. Nämä ovat toki helpotuksia, mutta olisihan se käheetä selättää word ja hoidella nämä hommelit sillä. Wordissa on ohjetoiminto, mutta sen logiikka ei ole ollenkaan samanlainen kuin minulla. En ole juuri koskaan saanut siltä apua. Mutta sinänsä tuntuu ihan terveelliseltä välillä liikkua mukavuusalueensa ulkopuolella. Siinä oppii itsestään tosi paljon, vaikka ei niitä varsinaisia opetettavia juttuja oikein oppisikaan.
|
Kirjoittaja
Totuus on tuolla ulkona
Arkisto
2009 2008 2007 2006 2005 1970  
Sivut
Lisätietoja
laskuri
> Kiitos
SusuPetalille sivupohjasta
|
||
Tämä pitäisi olla suurin kirjaimin kaikkien oppilaitosten seinällä.
Minä oikeasti uskon, että opettajat ovat oppimisen ohjaajia ja siitä se palkka maksetaan.
Uskon myös oppimiseen kovasti, niinkuin olen täällä aiemminkin sanonut, vaikken aina välttämättä usko, että opiskelijat minulta (läheskään) kaikkea oppivat, mutta aina välillä myös minusta huolimatta.
Persoonallisuuden kehittyminen (iästä riippumatta) ja itsetuntemuksen lisääntyminen ovat kaikenlaisen kasvun/oppimisen perusta. Käytännön taidot oppii hämmästyttävän usein vasta työssä. Ja hämmästyttävän nopeasti.
olipa tajunnanvirtaa!
nykyään niin harvoin, että siitä voi jo kirjoittaa kirjoja...
Medis, sitä kai siinä kuitenkin pelkääkin, että toinen ei tykkää, kun meikäläinen ei osaa. Että se alkaa kokea persoonallisuuksien yhteennatsaamattomuudeksi tomppeliuteni. Mutta tosiaan, mukavuusalueen ulkopuolella tulee käytyä todella harvoin, ja kyllä tästä kokemuksesta voisi romaanin kirjoittaa.
Sivuaskel, kuulostat ihan siltä, että sinulla on kokemusta.
minäkin tein vuoden vaihteessa opiskelupäätöksen: palaan yliopistoon hoitamaan keskenjääneet opinnot loppuun. siinä sitä on sitten henkistä sierrätystä joksikin aikaa taas. heh heh.
Montako kirjaa sulla oli kun sut hyväksyttiin jäseneksi?
roll forming machines,
roll forming machine,
roll former,