|
|
|||
|
21.01.2008 - 09:51
Minua on lyöty tietokoneella päähän. Web designer koulutus alkoi perjantaina ja jatkui lauantaina, enkä löydä oikeita sanoja kuvaamaan tunnelmiani. Olen ollut tyrmistynyt edessäni avautuvien haasteiden edessä. Tajuan edessä olevan työmäärän valtavuuden ja sen miten vähän osaan.
Mutta tajuan muitakin asioita. Ymmärrän miten valtavan huono opiskelija olen aina ollut. En ole koskaan oppinut enkä opetellut asioita, jotka ovat minulle vaikeita. Jos sellaisia asioita on tullut vastaan, olen vain hypännyt yli ja keskittynyt sellaiseen minkä muutenkin osaan. Esimerkiksi oma maisterintutkintoni koostuu pelkästään sellaisista oppiaineista, jotka saattoi suorittaa lukemalla ja kirjoittamalla esseitä, koska lukeminen ja kirjoittaminen ovat aina sujuneet. Moni kiinnostava oppiaine jäi kesken, koska suorittaminen olisi vaatinut ryhmässä työskentelyä, tietokoneen parissa työskentelyä, ruumiin avausten katselemista tms. mikä tuntui liian vaativalta. Samoin päädyin kirjoittamaan kirjoja lähinnä siksi, että kirjoittaminen sujui, kun taas töissäkäynti ei sujunut. Mutta nyt minä olen siis hankkiutunut koulutukseen, joka ei sisällä oikeastaan mitään tuttua. Kurssitovereistani suurin osa taitaa olla tietotekniikan ammattilaisia, heillä vain ei mitään tutkintoa ja he ovat tuolla kurssilla hankkiakseen tutkinnon joka takaa mahdollisuudet jatko-opintoihin. En ymmärrä, miksi minä olen mukana, vaikka jo pääsykokeessa mielestäni hyvin kattavasti osoitin, etten tajua tietotekniikasta mitään. Nyt minun pitäisi siis oppia ymmärtämään jotain html-koodeista ja muusta sellaisesta. Opetuksissa vilisi sanoja, joihin olen blogien yhteydessä törmännyt kuten template, leiska, tagi, mutta kun minä olen käyttänyt tätä idiooteille suunniteltua vuodatusta, en ole koskaan milloinkaan hetkeksikään pysähtynyt miettimään mitä nuo sanat pitävät sisällään. Kurssi maksaa 650 euroa, mutta en ole vielä maksanut sitä. Minun täytyy nyt vakavasti harkita, pystynkö ylipäätään suoriutumaan kurssista. Voin vannoa, että oli kohtuullisen rasittavaa kaksi päivää viettää käsi koko ajan pystyssä ja toistella: hei anteeksi opettaja, voitko selittää uudestaan. Kun toiset pelasivat sillä välin pasianssia, lähettelivät sähköpostia tai muuten vain sättäsivät netissä. Ehkä minun pitäisi varmistaa opettajalta, että hänen hermonsa kestävät minut. Minulle kuulemma laaditaan oma HOPS, joten ehkä se on sopiva sauma tarkistaa opettajan hermojen tila. Se oli kurssissa kiinnostavaa, että aina Ruissalon golfkentän ohi pyöräilessä mietin, mitä nuo ihmiset oikein ovat, jotka pelaavat golfia. Olen ajatellut, että siinäpä ihmisryhmä, joka on mahdollisimman kaukana minusta. Samaa olen miettinyt törmätessäni lehdessä bridgetuloksiin. Kuka pelaa bridgeä? Ryhmän vetäjä sekä pelaa golfia, että bridgeä ja tämä on, se pitää rehellisesti tunnustaa, erittäin kiinnostavaa.
|
Kirjoittaja
Totuus on tuolla ulkona
Arkisto
2009 2008 2007 2006 2005 1970 Sivut
Lisätietoja
laskuri
> Kiitos
SusuPetalille sivupohjasta
|
||
Ihmisen käyttäymisestäkin oppii, kun huomaa, että eniten potuttaa, jos itse on aiheuttanut parinsa virheen huonolla merkinannolla (niihin on säännöt, ja vastapelurit voivat aina halutessaan kysyä, mitä jonkun kortin pelaaminen tai alun tarjouskilvassa tarjouksen tekeminen tarkoittaa)
Sinänsä perussäännöt ovat aika helposti opittavissa. Eikös se ollutkin englantilaisten leidien iltapäiväviihdettä. En tiedä vaikka vieläkin.
...Mut jos sulla on siellä ope, jolta voi kysyä, sun pitää vaan käyttää se hyödyksesi! Ajattele pikemminki niin, että ne pasianssia pelaavat ovat haaskanneet rahansa turhuuteen, jos kerran osaavat jo kaiken. Plus että yleensä ainakin puolet pasianssia pelaavista ei oikeesti tajua missä mennään, mut ei viitsi kysyäkään (olen kuulunut tähänkin ryhmään).
Nyt sinulla on mahdollisuus näyttää, ettet loikkaa siitä, missä kohtaa aidassa on portti(vaikka se on kyllä paljon järkevämpää, oikeasti).
Tietokonetta olen naputellut suunnilleen siitä kun bridgen jätin, vaikka nämä asiat nyt sinänsä eivät näin vaikuttaneet toisiinsa, vaan aikakysymys yleensä. Kaikki tietokonejutut ovat ihmisten tekemiä, siksi ne eivät voi olla ylettömän vaikeita. Eli suomeksi: monet asiat ja varsinkin oppiminen on asenteesta kiinni (ja itsensä motivoinnista)
Ämmi, sitä minäkin ajattelin että mummoikäiseen nimimerkki viittaisi ja siksi tuntuikin niin lohdulliselta. Niin, motivointi tässä varmasti onkin aika olennainen juttu joo.
Kanadassa ja USA:ssa bridge oli tavallinen harrastus seurakuntien vanhustenpiireissä. Sitä pelattiin kirkon alakerran kerhohuoneessa.
älä anna periksi. Tietotekniikan peruskursseilla on kieltämättä useimmiten se ongelma, että kurssia vetää lapsinörtti ja teknokikottaja - hänen on joskus vaikea tajuta, millä tavalla asiat pitää selittää ihmiselle, jolla ei samaa taustaa ole.
Olen itse lähtenyt nollasta tietokoneiden kanssa vuonna 1992, opetellut sähköpostin ja hakemistorakenteiden mulkkaamiset ja html:n väkäämisen 1995. Ihan itse ja alusta. Voin kertoa, että se on kirjallisuudenopiskelijahumanistille täysin mahdollista (nimim. kokemusta on:-)
Tärkeintä on, ettet anna muiden pätemistarpeiden tai opettajan kulmien kurtistelun häiritä: pyydä selitystä niin kauan, että ymmärrät.
Hyvänä esimerkkinä erilaisista selitysmalleista tämä: ystävättäreni (joskus vuonna 1995) oli kysynyt mieheltään, mikä on CD-ROM. Mies oli lähtenyt selittämään megatavuista ja formaateista ja ystävätär turhautui ja lähti pois. Ystävätär soitti minulle ja kysyi samaa: vastasin "no CD-ROM on vähän kuin CD-levy. CD-levy sisältää musiikkia, CD-ROM voi sisältää esim. tekstiä ja kuvia. CD-ROMille ei voi itseä säilöä mitään, se tavallaan poltetaan kerran ja sitten sitä voi vain lueskella." Okei, selitykseni EI ole teknisesti pätevä eikä nuole nurkkia, mutta ystävätär YMMÄRSI mikä on pointti. Ja sellaisten selitysten saaminen on joskus todella hankalaa - yritä kuitenkin uskaltaa ja uskoa itseesi. Se, että et ole valmiiksi teknisesti lahjakas EI tarkoita että olisit mitenkään typerä tai lahjaton.
Rohkeutta!
Ihailen suunnattomasti näitä ahkeria ja päättäväisiä naisia, jotka ovat opetelleet asiat itse,
Blogisisko, en koskaan ole epäillytkään, etteikö Bridge vaatisi aivoja, kuten monet muutkin pelit. Mutta kun itse olen suuntautunut jotenkin niin eri tavalla, että ajan käyttäminen peleihin tuntuu kaukaiselta. Siinä ei kuitenkaan ole minusta mitään vikaa, että joku pelaa, ellei sitten menetä uhkapelissä omaisuuksia. Pelaaminen on mielestäni kovinkin viatonta touhua. Voisin kuvitella, että paratiisissa ihmisillä oli paljon aikaa pelata bridgeä ja golfia.
Kirsti, se että osaa omasta mielestään html-kielen lähes ulkoa jo, ei tarkoita että ymmärtäisi siitä kaiken. Jotkut nörtit saattavat näin ajatella. Tässäkin asiassa pätee varmaan tämä: mitä enemmän tiedät sitä enemmän ymmärrät tietosi rajallisuuden. Toisekseen, uskon että levität sitä samaa lämpöä ympärillesi siellä kurssilla kuin täällä, josta tämä nuorempi 'nörtti-sukupolvi' voi oppia html-kielen lisäksi jotain arvokasta.
ehkäpä Scrabble eli sanaristikkopeli olisi sinulle mieluinen. Olen pelannut sitä mieheni kanssa jo monta vuotta. Se on hauska peli. Mielikuvitus venyy keksimään uusia pitkiä yhdyssanoja, jotta voittaisi pelin.
Lojumme sängyn päällä, juomme teetä ja punomme juonia toistemme voittamiseksi. Nykysuomen sanakirjat yms ovat ahkerassa käytössä.
Sisareni kanssa pelasin Scrabblea niin, että kaikki mahdolliset sanat mm kauppojen ja tuotteiden nimet hyväksyttiin. Pisteita ei laskettu. Oli huimaa menoa!
Sisarenpoikani on taas väsymätön Scrabblen pelaaja, joka haluaa pelata monta erää peräkkäin. Mekään ei lasketa pisteitä. Valitettavasti tämä Scrabble -fani asuu nyt ulkomailla.
Blogisisko, kauhean kaukaiselta tuntuu Scrablekin. Ainoa pelikontaktini on kännykän matopeli, siihen jään herkästi koukkuun, mutta pidän hulluuden huipentumana jokaista hetkeä jonka sen parissa olen erehtynyt viettämään.
Html-kielestä on tietenkin hyvä ottaa selvää sen verran että ymmärtää miten sen toimii, ja sitten voikin ruveta käyttämään valmiita kotisivunteko-ohjelmia, joita löytyy ilmaiseksi netistä, ellei halua ostaa jotain hienoa Dreamweaveria tai jotain.
Hauskinta websivujen tekemisessä on se jumalankaltainen luomistyö. Naputtaa vähän koodia ja tallentaa ja avaa selaimen ja hups, on syntynyt jotain jota ei ollut olemassa ennen sitä. Olisi ihanaa osata php-kieltä tai hallita edes css kunnolla, mutta ilmankin tulee toimeen. Kadehdin nuoria, joilla kaikki tarttuu päähän heti eikä unohdu samantien.
Html-kielestä on tietenkin hyvä ottaa selvää sen verran että ymmärtää miten sen toimii, ja sitten voikin ruveta käyttämään valmiita kotisivunteko-ohjelmia, joita löytyy ilmaiseksi netistä, ellei halua ostaa jotain hienoa Dreamweaveria tai jotain.
Hauskinta websivujen tekemisessä on se jumalankaltainen luomistyö. Naputtaa vähän koodia ja tallentaa ja avaa selaimen ja hups, on syntynyt jotain jota ei ollut olemassa ennen sitä. Olisi ihanaa osata php-kieltä tai hallita edes css kunnolla, mutta ilmankin tulee toimeen. Kadehdin nuoria, joilla kaikki tarttuu päähän heti eikä unohdu samantien.
Lähinnä neuvoni on, että älä välitä siitä vaikka muut olisivat kuinka nörttejä tai neroja tahansa. Keskity niihin juttuihin mitä haluat oppia ja kysy aina neuvoa kun tarvitset. Jos muiden nerous oikein veetuttaa, pure hammasta ja ajattele itseksesi: "Nuo eivät ainakaan osaa kirjoittaa viihdyttävää romaania vaikka yrittäisivät sata vuotta." Tämmöinen aina tsemppaa. ;)
Palin zon, kai se oli tuo koko koulutuspaketti, joka siinä kiinnosti. Samoja asioita varmaan voisi opiskella itsekseen ja siellä täällä kursseilla, mutta tässä jotkut ovat miettineet, mitä asioita web designerin pitää osata ja koonneet sitten valmiin paketin. MInustakin koulutus kuulosti kalliilta, mutta sitten kuulin että se todellisuudessa maksaa toistakymmentätuhatta euroa, niin että oma maksuosuus alkoi heti tuntua huomattavan pieneltä.
roll forming machines,
roll forming machine,
roll former,